sunnuntai 10. helmikuuta 2013

Laukaus, laukaus, sarrrrrrrja!

TJ kirjoitushetkellä 312.

Alokasleiri takana muutaman mutkan kautta, mutta takana kuitenkin. Leiri siis alkoi tiistaina 29.1., mutta komennuksesta johtuen pääsin siihen osalliseksi vasta keskiviikkona aamupäivällä. Kävin varmuuden vuoksi näyttämässä vasenta rannettani varusmieslääkärillä, koska olin ottanut siihen hiukan osumaa edellisviikon maastoharjoituksessa. Tarjottiin VMTL:ää, mutta kieltäydyin siitä ja tyydyin tukisiteeseen sekä särkylääkkeeseen. Olen ajatellut ottaa vapautuksia vasta ihan oikeista vammoista ja/tai sairastumisista, joten ei kiitos.

Leirille oli järjestetty tavanomaista tetsauskoulutusta, jonka lisäksi myös etenemistä ja partioiden toimintaa päästiin käsittelemään. Yöksi oli ennustettu hälytyksiä, joita sitten tulikin muutamaan otteeseen. Hälytykset olivat oikeastaan aika hauskoja, vaikka joitakin ne tietenkin harmittivat unen jäädessä vähemmälle. Sinä yönä ei tosin näkynyt ketään tavoittelemassa tuliasemiamme, mutta kuulimme niin konekivääritulen kaukaisen kaiun kuin "tykistötulen" jysäykset suoja-asemamme maastossa. Iso reppuni (sitä ei saa sanoa rinkaksi, vaan isoksi repuksi) oli jostain syystä koko leirin ajan jossain piilossa, joten nukuin ilman makuupussia ja -alustaa, mikä ei tosin itseäni liiemmin haitannut. Keskiviikkoiltana oli muuten myös kenttähartaus.

Torstaipäivän pääteemana oli taistelijan tutkinto, joka käsitti kaksi rataa: taistelijan perustaidot ja asekäsittelyn. Sinä päivänä päästiin myös kokeilemaan suojanaamarien tiiveyttä kaasuteltassa (jonne oli viritetty kyynelkaasupanokset tiiveyden huonoudesta ilmoittamaan). Oman naamarini oli ilmiselvästi tiivis, koska pystyin konttaamaan teltan ympäri ilman mitään reaktiota kaasusta.

Taistelijan tutkinto suoritettiin yksin liikkuen. Perustaitoja testattiin muun muassa suojeluvaroitus- ja hälytys-, ensiapu- sekä tunnussanarasteilla. Asekäsittelyrata puolestaan käsitti rynnäkkökiväärin käyttöön, purkuun ja puhdistamiseen keskittyvät rastit sekä kevyen kertasingon, telamiinan kuin käsikranaatinkin käsittelyrastit. Jälkimmäinen rata meni omalta osaltani yllättävän loistavasti, sillä sain ainakin neljästä rastista täydet pisteet. (Molemmat radat kattoivat kuusi rastia kumpainenkin.) Perustaitorata meni kuitenkin myös ihan siedettävästi.

Illalla piti olla luvassa vielä johtajatehtävärata, mutta siihen en päässyt lainkaan osallistumaan: jouduin lähtemään takaisin varuskuntaan kuulotarkastukseen muutaman epäonnisen vahinkolaukauksen (räkäpää) vuoksi. Harmitti, koska rata jäi väliin ja seuraavana päivänä oli vuorossa vielä RK7-ammunat, mutta käsky on käsky. Kuuloni testattiin iltamyöhällä ja onnekseni se oli suhteellisen mallillaan: se oli tipahtanut kuuloluokka II:n yläpäästä ainoastaan sen alarajoille, muttei kuitenkaan kuuloluokka III:een. Oikean korvani kuulotaso oli viikon verran suhteellisen alhainen ja se soi jonkin aikaa, ja korvissa tuntui eräänlaista särkyä, mutta asiat hoituivat ajan kanssa ja jonkin pahanmakuisen korvasärkylääkkeen voimin. Ei pysyvää kuulovauriota siis, mutta RK7:ään en päässyt saamastani kolmen päivän ampumakiellosta johtuen osallistumaan.

Perjantaina meitä oli kasarmilla pitkälle toista kymmentä joukkueestamme vailla tärkeämpää tekemistä, kun muut olivat suorittamassa ammuntoja. Emme päässet kuitenkaan täysin kuolemaan tylsyyteen, sillä joukkueen tavarat lähetettiin aamupäivällä takaisin varuskuntaan, joten pääsimme purkamaan niitä. Syystä että kuulotasojemme herkkä tila, saimme määräyksen suojata kuulomme purku-urakan ajaksi, ettei mahdollinen kaminoiden räminä tai muu äkillinen melu vahingossakaan aiheuttaisi lisää kuulon laskua. Hmm, jep. Tavarat saatiin parissa tunnissa kondikseen ja siihen mennessä muut alkoivat jo palailemaan leiriltä. Lomille emme päässeet vielä sinä päivänä, koska lomille ei saa turvallisuussyistä päästää vielä harjoituksen loppumispäivänä. Pääsimme lähtemään siis lauantaina heti aseiden puhdistuksen ja tupakaappien siisteystarkastuksen jälkeen jo puolilta päivin.

Komppaniallamme oli lomaa maanantaihin saakka, koska meille oli määrätty komppaniahölli, joten viikonloppuvapaamme oli tällä logiikalla melkeinpä pidempi kuin normaalisti (syystä että aikaisempi lomillelähtö, mutta silti normaali paluuaika, eli kello 23:00).

Päivärahat nousivat indeksikorotuksen johdosta 1.2., josta johtuen pääsimme juhlimaan asiaa tiistaisilla suksisulkeisilla ja niiden jälkeisellä hiihtomarssilla (12 km). Hiihtosulkeiset olivat mitä olivat, mutta marssi olikin paljon mielenkiintoisempi. Sain sillä kertaa viritettyä siteeni optimaalisiksi, jolloin ne pitivät talvikumisaappaat sopivan tiukasti kiinni Valtion Virallisissa Lankuissa. Sauvat ja etenkin sukset olivat sillä kertaa varsin sopivan mittaiset. Syystä jota emme tiedä, marssivarustukseemme kuului sillä kertaa vain rynnäkkökivääri ja päiväreppu, kun taas 1. Joukkueella siihen kuuluivat lisäksi myös tetsari ja kypärä. Joo-o.

Hiihtomarssin vauhti ei varsinaisesti päätä huimannut, mutta reitti sitäkin enemmän. Kun on syöksynyt valtion suksilla muun muassa jyrkässä alamäessä, umpihankipöpelikössä ja risuisessa taimikossa, voi sanoa hiihtäneensä. Marssi oli lopultakin ihan siedettävä, tai ainakin pakkilounas oli maukas.

Keskiviikkona lähdimme ampumaradalle suorittamaan ampumataitotestiä, jota jo RK7:n ohella oli harjoiteltu. En ollut harjoittelemassa, mutta ammuin silti 6/12 - en kuntsarin veroisesti, mutta ainakaan en joudu sitä uusimaan. Uujea! Oheiskoulutuksena meillä oli etenemistä, symmetristä ampuma-asentoa ja KES-partion toimintaa. (Koin positiiviseksi sen, että alikersantti kehui syöksymis- ja ryömimisvauhtiani. xD)

Torstaina ei tapahtunut mitään ihmeempiä, eikä siitä ole mitään varsinaista kerrottavaa. Aika tyhjä ja tylsä päivä, ei juurikaan sykkimistä. Turvallisuuspolitiikan oppitunti nyt lähinnä. Perjantai oli kuitenkin virkistävämpi ja nopeatempoisempi päivä. Pääsimme kokeilemaan nassejuoksua, mikä käytännössä tarkoitti juoksentelua Valtion Virallisessa Verryttelyasussa ja suojanaamarissa. Suojanaamari päässä juoksemisessa tärkeää on hengittää oikein, jotta jaksaa juosta eikä kuukahda ihan heti. Juoksun jälkeen oli vielä lihaskuntoa ja venyttelyt. Kokemus tämäkin.

Perjantaina pääsimme myös uimaan, mikä tarkoitti uimataitotestin (= pystyy uimaan yhtäjakoisesti 200 metriä, josta 50 metriä selkää) suorittamista Riihimäen uimahallissa. Kaikki pääsivät testistä läpi ja ehdimme myös saunoa tovin. Palattuamme varuskuntaan käskettiin lihaskuntotestin rästijöitä valmistautumaan. Asia koski myös minua, koska en maanantaina ollut paikalla sitä tekemässä. Vauhditon pituushyppy meni miten meni, mutta ylsin siinä kaiketi tyydyttävälle tasolle. Ylikersantti sai tämän jälkeen päähänsä teetättää punnerrukset ja vatsat ulkona lumihangessa syystä että ilma on siellä happirikkaampaa. Ulos mars. Vatsoissa saavutin hyvän tuloksen ja punnerruksissa kiitettävän. Lopputulokseen olen tällä erää ihan tyytyväinen ja onpahan testi nyt pois alta.

Pääsimme perjantaina jälleen kerran viikonloppuvapaille ja takaisin suuntaamme sunnuntaina. Hain perjantaina myös palveluslasini mallia "mustavihreä väkäsellinen nörttimalli". Ihan kivat sangat -80% -osastolta valituiksi, eikä nyt tarvitse pelätä omien lasien puolesta. Perjantaina 2. Joukkue kutistui hieman alle puoleen alkuperäisestä koostaan, sillä suurin osa joukkueestamme lähti Lahteen hakemaan niin moottori-AU-, CE-, pasi- kuin sirrakuskioppeja. Maanantaina saamme kuitenkin lisävahvistusta 1. Joukkueen ei-SPOL-taistelijoista.

Ensi viikolla keskitytään erityisesti tulevaan sotilasvalaan, joka pidetään Viestirykmentissä perjantaina 15.2., jolloin meistä alokkaista tehdään viestimiehiä. Nyt ovat siis meneillään viimeiset päivämme mortteina, huh! Valan jälkeisellä viikolla me loput 2. Joukkueesta saamme tietää jatkosijoituspaikkamme, eli kuka lähtee aliupseerikouluun ja kuka ei, sekä kuka koulutetaan mihinkin tehtävään. 1. Joukkue eli sotilaspoliisit aloittavat jo huomenna maanantaina kolmiviikkoisen miehistökurssinsa, jonka päätteeksi valitaan SPOL-AUK:uun lähtijät ja ne jotka sijoitetaan taisteluläheteiksi SPOL-tehtävien sijaan.

Itse kuitenkin jännitän valanlkeistä viikkoa eniten, jota ennen pääsen kuulemma ottamaan osaa johtajatehtäväradan uusintakierrokselle - jes! 

Koht sitä ollaan viästimiähii, joo nih. Kattellaan!

Ps. Armeijalenssu on aika räkäinen ilmiö. Hyh.

Pps. Täysvarustarkastus on toisinaan tarpeetonta murhaa.

Ppps. Karpaloleipää!

2 kommenttia:

  1. Liekö oot mun eksään törmänny kun tulee niin tuttuja juttuja "sukset jalassa alamäessä syöksyminen" ja lumihangessa punnertaminen"... Exä siis ylikessu nykyään siellä Riksulandian ihmemaassa. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Enpä usko törmänneeni, koska EK. :D

      Poista