maanantai 29. lokakuuta 2012

"En mee Säkylään!"

"Jaa armeijaan? Säkylään?"

"Ei kun Riihimäelle."


Alkajaisiksi täytyy todeta, että lähes kaikki tilanteet, joissa armeijaan lähteminen on tullut puheeksi, (etenkin vanhempien) miespuolisten henkilöiden seuraava kysymys on juurikin "Säkyläänkö menet, vai?" tai vastaava. En mene, jollei se ole vielä käynyt ilmi, mutta minkäs teet kotikaupungin geologisen sijainnin takia, josta johtuen hyvin suuri osa sen asevelvollisista määrätään juurikin Porin Prikaatiin lisätoiveiden puuttuessa.

Jos olisin ollut vapaa valitsemaan palveluspaikkani, en olisi siltikään mennyt Säkylään, vaan jonnekin ilmavoimien joukko-osastoon - mutta ei voi mitään. Säkylästä kuitenkin sen verran, että serkkuni ja kummisetäni ovat palvelleet siellä (joista jälkimmäinen tosin vain osan ajastaan), että ei kai siinä paikassa näin yleisesti ottaen ihan kauheasti vikaa ole.
 

Se on muuten niin, ettei mikään armeijan käymisen valinneen naisen syistä tai perusteista kelpaa kaikille ihmisille hyvällä tahdollakaan. Aina löytyy joku, jonka mielestä se on miesten dissaamista, sotahulluutta, fasismia tai yleensäkin vain turhaa. Kaikkia ei voi koskaan miellyttää, mutta olen aina halunnut muistuttaa että tietääkseni toimin Suomen lakien mukaisesti, joten trollien on aivan turha kanavoida turhautumistaan allekirjoittaneeseen. Toisaalta juuri vapaaehtoisten mollaaminen on se helpoin tie, kun ei muuhun kyetä, mutta sen miinuspuolen siedän vallan mainiosti - koska sillekään ei voi mittään.

En henkilökohtaisesti muista kenenkään vanhemman (50 v ->) mieshenkilön koskaan suhtautuneen negatiivisesti armeijaan. Tähän olen kuitenkin saanut vastauksen nuoremmilta mieshenkilöiltä (<- 50 v), joiden mukaan armeijamyönteiset ihmiset ovat idiootteja kalkkiksia tai vastaavaa. Vai sillä lailla, yhtenäiskulttuuri on vissiin kuollut, mutta olette te pojat silti vapaita keskenänne tappelemaan.

Useimmat eivät lue historiaansa eivätkä täten tiedä miksi nykyinen asevelvollisuusjärjestelmä on näköisensä. Pitäisi, sillä nykyinen malli on puolustuskyvyn (eikä tasa-arvon) nimissä kehittynyt instituutio. Historiallisesti sodankäynti on ollut miesten alaa ja suomalaisilla oli syynsä olla laittamatta naisia rintamalle viime sodissa. Historia - niin aliarvostettu oppiaine.
 
Feministihihhulirekkalesboksi (otan sen kohteliaisuutena paremman puutteessa) on aika helppo haukkua, mutta en ole ollut säätämässä nykyisiä lakeja ja asetuksia. En myöskään valinnut armeijaan lähtemistä siksi että haluaisin potkia miehiä päähän tai koska olisin sotahullu. Enkä ole fasisti. Valitsin sen siksi, että koen diabeteksesta huolimatta olevani kykenevä suorittamaan maanpuolustusvelvollisuuteni itseäni kiinnostavalla tavalla, vaikka maanpuolustus onkin nykyään aika aliarvostettua, kun se "suuri ja mahtava vaan painaa nappia ja sit on Suomi paskana!!1" (No voihan niitä valtioita paskoa jos haluaa, mutta sellainen toiminta ei kansainvälisesti onnistu ihan tuosta vain ja tuottaa mahdollisesti vain asumiskelvottoman maapläntin, mikä nyt ei ainakaan ole kovin hyödyllinen veto.)


"Ja sun opinnot ja työelämään siirtyminen lykkääntyy!" No hemmetti, näissä suhdanteissa varmaan ehdin kortistoon tai liukuhihnalle hitaammallakin vauhdilla. En myöskään ole täysin satavarma tulenko jatkamaan nykyisessä opiskelupaikassani (Turun yliopisto) vielä myöhemmin, mutta jollen muuta keksi niin kaiketi.

Se on muuten jännä että trollit ja muut valittajat eivät koskaan uskalla vinkua henkilökohtaisesti, vaan aina netissä tai muuten nimettömästi. Joillekin ei kuitenkaan koskaan pysty selittämään ja perustelemaan kaikkia asioita, mutta uskoisin pystyväni elämään sen kanssa.

Siviili-TJ 70 enkä mene Säkylään. Uusi insuliinikynä tuli ja se on hieno kapine.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti