Jo joutui armas aika

TJ kirjoitushetkellä maagiset 300.

Ensimmäiset sataset paukkuvat, huh huh! Torstaina 21.2. alkoi asevelvollisuus ja perjantaina koitti jo jonkin aikaa jännätty "haaveet kaatuu -päivä". Asevelvollisuuden alkamisen vuoksi naiset joutuivat allekirjoittamaan muodollisen lomakkeen, jossa ymmärtävät olevansa saman asevelvollisuuslain alaisia kuin miehet - toinen vaihtoehto allekirjoittamisen sijasta oli lähteä kotiin, mutta kukaan ei lähtenyt.

Tämä viikko on kulunut lähinnä täyteohjelman merkeissä, koska niin sanottu "jämäjoukkueemme" kattaa Esikuntakomppanian kaikki ne taistelijat, jotka eivät ole sotilaspoliiseja tai Lahteen lähteneitä kuskeja. Toisaalta pääsimme kertaamaan aseotteita kunnolla ja suunnistuksen alkeetkin on jo vedetty läpi.

Perjantaina, eli "haaveet kaatuu -päivänä", julkistettiin AUK:uun lähtijöiden nimet, tai lähinnä asianosaisille tultiin kertomaan samana päivänä olevasta AUK:n esittelytilaisuudesta, jossa puhuttiin yleisesti AUK:sta ja täytettiin lomake omilla tiedoilla ja linjatoiveella. Omaksi suureksi hämmästyksekseni minulle tultiin kertomaan että olin päässyt pääsykokeen kautta tietojärjestelmälinjalle yhtenä 17 valitusta koko valtakunnassa.

Tietojärjestelmälinjalle pääseminen tarkoittaa sitä, että käyn ensin normaalisti AUK1:n ja sen jälkeen TJAS:n AUK2:n sekä siihen päälle viisiviikkoisen asentajien lisäkoulutuksen. TJAS kouluttaa asentaja-aliupseereita koko Puolustusvoimien tietoliikenteen huoltotarpeita silmällä pitäen, joten loppupalvelusaikani ja -paikkani on tällä hetkellä hämärän peitossa - saatan puolen vuoden päästä löytää itseni aivan toiselta puolelta Suomea, jos niin on käydäkseen.

Olen joka tapauksessa iloinen AUK:uun pääsystäni etenkin kun tulin armeijaan täyttä 11,5 kuukauden palvelusaikaa ja johtajakoulutusta silmällä pitäen. RUK:a en ole koskaan vakavasti edes ajatellut, vaikka tiettyjen tahojen mielestä se on ainoa järkevä ja kunnioitettava päämäärä varusmiespalveluksessa olevalle. Olen tällä hetkellä kuitenkin sitä mieltä, että koska pääsin TJAS:lle, aion sinne myös jäädä - tuleehan tästä saapumiserästä vain 17 asentaja-aliupseeria koko Suomea varten, ja RUK:uun lähtevä saisi vain yleisen viestikoulutuksen ja palaisi oikopäätä takaisin Riihimäelle. Jääköön salmiakkijahti siitä kiinnostuneille. Minä en ainakaan tullut armeijaan vain mahdollisimman korkean sotilasarvon takia.

Ensi viikolla on P-kauden viimeinen viikko, joka kulunee mukavasti pataljoonan ampumaleirillä aikavälillä tiistai-torstai. Perjantaina koittanee muutto Aliupseerikouluun ja aivan toiseen rakennukseen kuin tähän mennessä on totuttu asustelemaan... Sen näkee sitten. Sokeritasapainoni on pysynyt tähän päivään tultaessa ihan hyvänä ja olen nostanut pitkäaikaisinsuliinin määrän takaisin normaaliin, koska kehoni on mitä ilmeisimmin tottunut päivittäiseen runsaaseen kävelyyn ja muuhun rasitukseen. Olen muuten huomannut, että insuliinin pistäminen lämpimästi pukeutuneena ja lumipuku päällä on toisinaan suoranaista taidetta. Onneksi kohta on kesä, heh...

Kattellaan!