P-kauden viimeinen viikko kului omalta osaltani - tatatataa - flunssan ja lievän mahataudin merkeissä toisen korva korvatulehdusta unohtamatta. Näistä johtuen en päässyt osallistumaan rykmentin taisteluampumaharjoitukseen, vaan jouduin jäämään kasarmille tekemään suunnilleen ei yhtään mitään 4 x VPO:n ja 1 x VMTL:n kanssa. Se siitä sitten, eikä mitään tapahtunut ennen perjantaita. Perjantaina nimittäin koitti Aliupseerikouluun muutto, mikä käytännössä tarkoitti kaiken omaan haltuun uskotun valtion materiaalin rahtaamista pikkuisesta Esikuntakomppanista suureen ja mahtavaan 100-vuotiaaseen 1. Viestikomppanian rakennukseen, jossa Aliupseerikoulu sijaitsee. Siellä sitten toiseen kerrokseen ja käytävän päätyyn naisten tupaan. Kenenkään ei raportoida kuukahtaneen muutto-operaation aikana.
VLV:n jälkeen se sitten oikeasti alkoi - nimittäin AUK. Ensivaikutelma ei ollut mitenkään shokeeraava, vaikka meitä olikin erinäisillä AUK:uun liittyviin asioilla peloteltu. AUK:ssa vallitseva 'kulttuuri' ja 'toimintasäännöt' tietysti poikkeavat joiltakin osin aiempaan totutusta, mutteivät mitenkään merkittävästi. AUK:uun saapuneilla komennusmiehillä on tietenkin saattanut olla enemmän opettelemista 'talon tapojen' suhteen.
ESVP:n AUK:ssa on kolme linjaa. Siirtojärjestelmälinja (SJ) on kaikista suurin jakautuen vielä kahteen eri linjaan itsensä sisällä ja Komentopaikkalinja (KMNTOP) melkein yhtä iso. Olen itse Tietojärjestelmäasentajalinjalla (TJAS), joka on tällä hetkellä ylivoimaisesti piskuisin linja 20-päisellä miehistöllään sisältäen erikois-AUK:ihin huhtikuussa lähtevät. Huhtikussa linjamme kutistuukin noin 15 taistelijaan, mutta minkäs teet; ainakin linjan henki on AUK:n paras (vaikka itse sanonkin). Naisten tupa käsittää kolme aliupseerioppilasta, joista yhden on tarkoitus lähteä myöhemmin AUK II:lle Lahteen.
AUK:ssa pääsee nauttimaan varsin paljon erilaisista oppitunneista, joilla on toisinaan vaihtelevan vaikeaa pysyä hereillä. Armeijassa toki on koko ajan enemmän ja vähemmän fyysistä toimintaa, mutta epäilen vahvasti että homeisilla ja surkean sisäilman omaavilla kasarmirakennuksilla on harvinaisen iso rooli tokkuraisuuden aiheuttamisessa, josta johtuen torkahtelusta syyllistäminen tuntuu välillä tarpeettomalta, vaikka oppilaat tekisivätkin kaikkensa pysyäkseen hereillä. Koulutöitä ja muistettavaa on huomattavan paljon enemmän kuin P-kaudella ja itsenäisempää otetta asioihin vaaditaan, mikä on mielestäni vain positiivista aikaisempaan verrattuna.
Tähän mennessä meillä on ollut vasta yksi yön yli -harjoitus, joka meni mukavasti niin sään kuin muidenkin olosuhteiden puolesta. Lisäksi on ehditty osallistumaan viestiaselajin ja rykmentin vuosipäivään ja veteraanikeräykseen. Ensimmäinen viikonloppu AUK:n alkamisesta oli kaikilla kiinni, kun suoritettiin sotilasliikunnan tason I -valmentajatutkinto. Toisena viikonloppuna oli normaali VLV ja nyt kolmantenakin perjantain HL-päivän polttamisesta (hmmmmmmm) huolimatta.
Olen ollut AUK:ssa nyt kolme viikkoa ja koko sen ajan kärsinyt isommasta tai pienemmästä flunssanpoikasesta sekä vaihtelevasta päänsärystä. Tällä hetkellä vuorossa on keuhkoputkentulehdus, jonka toivon laantuvan ennen pian alkavaa JTH1-harjoitusta. Kyseessä kuitenkin on yksi tärkeimmistä harjoituksista, eikä tekisi mieli olla siitä ainakaan pois. Lievästä sairastelusta huolimatta kaikki on mennyt tähän mennessä oikein hyvin ja diabeteskin on pysynyt ruodussa.
.jpg)
Maasto-olosuhteissa ja lumipuku päällä insuliinin pistäminen on edelleenkin eräänlaista taidetta, mutta olen silti sujuvasti löytänyt sopivan kohdan hoitaa pistäminen pois alta. Olen huomannut insuliinin osalta sen, että armeijassa ateriainsuliinin tarve on omalla kohdallani kohonnut, kun taas pitkävaikutteisen insuliinin tarve on pudonnut pari pykälää. Joudun pyytämään uutta reseptiä seuraavalla lääkärikäynnillä huhtikuun lopulla, koska tämän hetken kolmen kuukauden annos ei riitä kuin vajaaksi 2,5 kuukaudeksi (eikä apteekista anneta kerralla kuin kolmen kuukauden annos).
AUK:a on tänään jäljellä 13 (3+9) viikkoa, jonka jälkeen sijoitukseni asentajana on vielä avoin. Olen allekirjoittanut turvallisuusselvitys- ja vaitiolovakuutuspaperit, jonka vuoksi en voi kertoa oman koulutushaarani tai myöhempien tehtävieni sisällöistä oikeastaan mitään. Silti pyrin kertomaan yleisistä kuulumisistani jatkossakin.
Kattellaan!
Ps. Ei vissiin feilata AU-kurssin #188 oppilaskunnan puheenjohtajana.
Pps. Mukessa on ollut jo kolme kertaa keksejä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti