Saapumiserä I/15 astuu palvelukseen ihan lähipäivinä, joten ajattelin koota yhteen muutamia hyviä vinkkejä ja neuvoja liittyen siihen kuinka palvelukseen kannattaa asennoitua ja kuinka siitä luultavasti selviytyy parhain päin. Seuraavat kohdat olen muotoillut omien 347 vuorokautta kestäneen Isäm maan puollustamisen aikana havaitsemieni asioiden pohjalta; teksti on siis subjektiivista, mutta valaistunutta.
1. Ole ennakkoluuloton
Koska asevelvollisuusarmeijamme on käytännössä poikkileikkaus koko yhteiskunnasta, tulet varusmiespalveluksesi aikana kohtaamaan jos jonkinmoista hiihtäjää aina ensimmäisestä palvelukseenastumispäivästäsi aina siihen päivään asti jona kotiudut. Ole siis suvaitsevainen erilaisia ihmisiä kohtaan, äläkä lähde leikkimään nirppanokkaa: se ei nimittäin kannata.
Samaan jokkueeseen, ryhmään tai jopa tupaan voidaan arpoa niin oikeustieteellisessä opiskeleva kandidaatti, tavan ylioppilas, putkimies kuin myös pelkän peruskoulun suorittanut jamppa. Armeijassa kaikki aloittavat samalta viivalta ja siviilitittelien unohtamisen jälkeen voit joutua toimimaan varsin erilaisten ihmisten kanssa päivittäin ja usein myös vuorokauden ympäri. Siviilikoulutus ei kerro kaikkea, vaan vasta käytäntö osoittaa kuka on kuka. Älä siis aseta itseäsi muiden yläpuolelle, vaan ole liikkeellä reilun avoimesti.
2. Älä suunnittele etukäteen
Varusmiespalveluksen suunnitteleminen etukäteen voi kostautua. Kaveri, joka astuu palvelukseen vänskän tai alilutin natsat kirkkaana mielessään, voi aivan hyvin päätyä 5,5 kuukauden huoltopalvelumieheksi AUK-paikankaan koskaan avautumatta. Itse astuin palvelukseen toisaalta asentajan hommat mieleeni kristalloituneina, mutta loppujen lopuksi kuitenkin niin huolettomasti, ettei sen mahdollisuuden missaaminen olisi kuitenkaan jäänyt kaivamaan ikuisesti.
Omiin kykyihin ja aukeaviin mahdollisuuksiin pitää suhtautua sopivan realistisesti ja miettiä mihin itse pystyy venymään ja panostamaan, ja mikä olisi se paras vaihtoehto johon itse tähdätä. Esimerkiksi allekirjoittanut ei mennyt RUK:uun, koska ei kokenut olevansa mikään suuri johtaja vaan ihan tavan (m)asentaja.
3. Älä valita turhasta
Älä valita turhasta, koska 1) se on aivan vitun turhaa ja 2) se ei vitussakaan hyödytä yhtään mitään tai ketään. Paskaa tapahtuu (ja etenkin armeijassa), mutta elämä on. Turhasta valittaminen ei kohota kenenkään taistelumotivaatiota tai ainakaan joukon yhteishenkeä, ja sellaisella voi lähinnä leimautua joko motivaatiovempaksi tai turhaksi jätkäksi.
Turhasta valittamiseksi lasketaan tässä kohtaa muun muassa viikko-ohjelman mukaisesta palveluksesta, ei-niin-kivojen hommien tekemisestä ja omasta paskuudestaan valittaminen. Jälkimmäinen on jokaisen oma päänsisäinen asia ja muut pelkkiä välttämättömyyksiä, jotka kuuluvat koulutukseen. Tärkeintä armeijassa on palveluksen sujuvuus, jolloin kaikilla on kokonaisuuden kannalta mukavampaa.
Jos olet nainen, ota huomioon että vapaaehtoisena palvellessasi olet jo ennestään suuremman tarkkailun alaisena (ainakin miespuolisten varusmiestoveriesi puolesta, joilla tosin syyt vaihtelevat), joten tekemisiäsi tarkkaillaan hieman eri intensiteetillä kuin tavan morttien. Erityiskohtelun kalastelu tai prinsessaksi heittäytyminen ovat naiselta aina vikatikki, eikä sellaista naissotilasta pysty ottamaan tosissaan edes hyvällä tahdolla - senpä vuoksi lupaan henkilökohtaisesti potkia kyseiset ajatukset pois jokaisesta sellaista harkitsevasta.
4. Muista yhteishenki
Koska armeija on kollektiivinen ja hierarkinen yhteisö ja aivan oma "tavallisesta elämästä" irrallinen maailmansa, on tärkeää muistaa oman joukon yhteishenki: älä helvetissäkään bustaa tai muuten käräytä joukkoasi. Tiiviissä yhteistoiminnassa pienetkin asiat korostuvat ja ne huomataan ja muistetaan aivan eri intensiteetillä kuin siviilielämässä.
Jollet välttämättä halua ryhtyä kapulaksi rattaissa ja leimautua ärsyttäväksi lavertelijaksi tai vastaavaksi paskaksi ihmiseksi, muista olla uskollinen omalle joukollesi. Kaikki epälojaalisuus huomataan ja siitä kyllä huomautetaan tavalla tai toisella. Tiiviissä hierarkioissa paskan on tapana valua alaspäin todella tehokkaasti, joten turhan paskan aiheuttaminen joukolle lisää yleensä henkilökohtaisen paskan määrää.
5. Muista vähintäänkin yrittää parhaasi
Mikään ei ole ärsyttävämpää kuin taistelija, joka ei edes yritä. Joo, tiedetään, moni palvelee siksi että on pakko, mutta unohtaa sen tosiseikan, että yhden perseily ja movetus vain joko lisää paskan määrää tai vaihtoehtoisesti pidentää sen kestoa - eikä sellainen ole hyvä asia.
"Mitä nopeammin, sitä nopeammin" on hokema, joka saattaa tulla hyvinkin tutuksi palveluksen aikana (ja etenkin AUK:ssa), mutta siinä on pointtinsa: kun kaikki yrittävät heti parhaansa, lopputuloskin on heti luultavasti paras mahdollinen, eikä sitä suurella todennäköisyydellä jouduta korjaamaan tai uusimaan. Tästä seuraa se, että - tatatataa - täten kaikilla on mukavampaa! (Sitä paitsi oikeassa sodassa hidastelu ja asioiden laiminlyönti voivat maksaa ihmishenkiä.)
6. Suhtaudu vittuiluun oikein
Vittuilua pääset kuulemaan armeijassa jossain muodossa lähes kaikkialta: varusmiestovereilta, varusmiesjohtajilta, kantahenkilökunnalta, varusvaraston hyypiöiltä, veksin elämäänsä kyllästyneeltä kenttäsairaanhoitajalta ja jopa muken keittäjiltä (oi kyllä). Armeijassa vittuillaan vähän mistä syystä tahansa, mutta enimmäkseen koska se vähentää stressiä ja antaa puheenaiheita sekä siksi että siten on kätevintä avata keskustelu.
Vittuilua ei edellä mainituista syistä johtuen kannata ottaa kovin henkilökohtaisesti, koska sellaiseksi sitä harvemmin on tarkoitettu. Sen sijaan vittuilu on eräänlainen sosiaalisen kanssakäymisen muoto, joka sopii kuin nakutettu armeijan kaltaiseen tiiviiseen yhteisöön, jossa pienetkin asiat tuntuvat isoilta. Vittuilun varalle on suotavaa kehittää hyvät suodattimet ja ajan myötä siihen lopulta tottuu. Verisesti loukkaantumisen sijaan vittuiluun kannattaa opetella vastaamaan yhtä tavanomaisella vittuilulla, ellei halua kohottaa statustaan erityiseksi vittuilua kerääväksi magneetiksi.
7. Ole oma itsesi
Vaikka tuntuisi kuinka kivalta ajatukselta nuoleskella esimiehiä esimerkiksi kuntsareiden, RUK-paikan tai ylimääräisen kulma-auran saamiseksi, niin loppujen lopuksi se ei kannata. 5,5-11,5 kuukautta on pitkä aika esittää jotain muuta kuin on, joten roolinvetäjät ja muut esittäjät tullaan joka tapauksessa huomaamaan ennemmin tai myöhemmin vaihtelevin seurauksin.
Oman persoonansa ja luonteensa sopivuudesta armeijaan ei kannata olla muutenkaan liikaa huolissaan, kunhan muistaa olla oma itsensä: vain siten voi ansaita oman paikkansa sotilasyhteisössä.
Jokeri: Kaiken edellä mainitun huomioimisen lisäksi muistamalla pitää silmät ja korvat auki sekä olemalla oikeassa paikassa oikeaan aikaan oikeassa varustuksessa kaiken pitäisi mennä ihan hyvin. Ennen kaikkea oman järjen käyttö ei ole kielletty.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti