perjantai 29. kesäkuuta 2012
torstai 31. toukokuuta 2012
"Teidät on määrätty palvelukseen..." - VIESTIR I/13
Tänään on kuulemma tehty historiaa, kun Suomen Puolustusvoimain historian ensimmäinen diabeetikkonainen on saanut palvelukseenastumismääräyksen käteensä. No joo, en voi väittää vastaankaan, koska tuo palvelukseenastumismääräys on nyt siististi muovitaskussa omalla kirjoituspöydälläni (josta sen pian taltioin jonnekin löydettävään paikkaan).
Kuten aiemmin kerroin, diabeetikkojen valintatilaisuutta varten oli pyydetty saapumaan Kanta-Hämeen aluetoimistoon Hämeenlinnaan toukokuun 30. päivänä kello 13. Kanta-Hämeen aluetoimisto oli oikeastaan aika helppo löytää, vaikken ollut siellä aikaisemmin käynyt. Hämeenlinnassa olivat erinäiset siltaprojektit levällään, mutta pienen mutkittelun jälkeen saavuin toimistolle hyvissä ajoin kello 12:45.
Opasteet olivat hyvät ja löysin tieni pieneen auditorioon, jossa neljä muuta diabeetikkoa olivat jo odottelemassa. (Yksi tuli vielä myöhemmin.) Tilaisuus alkoi tasan kello 13 kutsuntaeversti L:n avauksella ja yllättäen oikeuksien, velvollisuuksien ynnä muun (eli vanhan) kertauksella. Jossain vaiheessa paikalle saapui myös Maavoimien ylilääkäri, lääkintäeversti L, joka myös piti pienen puheen. Paikalla oli myös SPOL-RUK:a parhaillaan suorittava kokelas M (diabeetikko niin ikään) kertomassa omista kokemuksistaan ja jakamassa vinkkejä, joista saattaa olla suurtakin hyötyä palveluksessa.
Ensimmäinen tarkastettava pääsi varsinaiseen tarkastukseen noin kello 14:05 - itse olin jo heti toisena. Aluksi todistettiin henkilöllisyys toimistosihteerille, joka teki joitakin merkintöjä jokaisen kantakorttiin (jotka olivat saapuneet mikä mistäkin päin Suomea). Tämän jälkeen mentiin yksitellen haastatteluhuoneeseen, jossa dosentti S ja erikoissairaanhoitaja R niin ikään haastattelivat jokaista näiden motiiveista, taustoista, lääkityksestä ja muusta tärkeästä mahdollisesti asiaan liittyvästä. Haastattelun perusteella dosentti S lähetti seuraavaan huoneeseen viestin, jossa hän ja hoitaja R joko suosittelivat tai eivät suositelleet tarkastettavan palveluskelpoisuusluokan muuttamista C:stä A:han.
Haastattelun jälkeen jokainen suuntasi siihen toiseen huoneeseen suljettujen ovien taakse tarkastuslautakunnan arvioivien katseiden alle. Pöydän takana istuivat kutsuntaeversti L, kutsuntamajuri T ja lääkintäeversti L, joiden eteen tarkastettava puolestaan asettui.
Oma haastatteluni sujui siten, että dosentti S ja hoitaja R kysyivät aluksi motiivejani ja syitäni varusmiespalvelukseen. Selitin lyhyesti ja sain vastaukseksi hyväksyvää hymistelyä. Tämän jälkeen dosentti S teki tarkempia kysymyksiä lääkityksestäni, liikunnan määrästäni ja näiden tasapainottamisesta. Sitten S ja R ylistivät hetken vahvuuttani juoksijana, jonka jälkeen yksimielisesti totesivat suosittelevansa palveluskelpoisuusluokkani ehdotonta nostoa. Hoitaja R antoi yhteystietonsa jatkokäyttöä varten.
Siirryin tarkastuslautakunnan huoneeseen. Ensin ajattelin että olenpas nyt sitten kuulusteltavana, mutta itse asiassa tunnelma oli varmaan positiivisin ja kannustavin mitä olen armeijahankkeeni varrella kohdannut. Kutsuntamajuri T kysyi jälleen motiivejani. Selitin ne jälleen, jonka jälkeen kävimme hetken hyvin mielenkiintoista keskustelua niistä ja jatkosta. Tämän jälkeen lääkintäeversti L kysyi tarkemmin lääkityksestäni ja etenkin pitkävaikutteisesta insuliinista ja sen annostuksesta eri tilanteissa. (Tässä vaiheessa tilaisuutta en ollut kuullut "nainen-diabetes-armeija-historiallista"-päivittelyä kuin vasta suunnilleen 20 kertaa.)
Upseerit olivat hetken hiljaa, jonka jälkeen majuri T kysyi missä erässä haluaisin astua palvelukseen. (Diabeetikoilla ei nimittäin ole rajoituksia erän suhteen, koska olemme kiintiöiden ulkopuolisia.) Vastasin tammikuu 2013. Tämä kirjattiin ylös ja eversti L tulosti jonkin paperin, jonka antoi majuri T:lle, joka puolestaan teki siihen merkintöjä lopulta lisäten oman allekirjoituksensa. Majuri T ilmoitti lukevansa nyt "tuomioni" ääneen:
Sillä hetkellä, myönnettäköön, pärisin hiljaa mielessäni: "Määpäs olen A, määpäs olen A, MÄÄPÄS OLEN A!" Tarkastuslautakunta onnitteli ja toivotti onnea matkaan. Poistuin huoneesta ja suuntasin vielä kerran toimistosihteerin pakeille, jossa sain tilinumeroni esittämällä anottua valtiolta matkakorvaukset Hämeenlinnan reissustani (vaikka tulin omalla kyydillä, en julkisilla). Tämän jälkeen poistuin aluetoimistosta.
Kuten aiemmin kerroin, diabeetikkojen valintatilaisuutta varten oli pyydetty saapumaan Kanta-Hämeen aluetoimistoon Hämeenlinnaan toukokuun 30. päivänä kello 13. Kanta-Hämeen aluetoimisto oli oikeastaan aika helppo löytää, vaikken ollut siellä aikaisemmin käynyt. Hämeenlinnassa olivat erinäiset siltaprojektit levällään, mutta pienen mutkittelun jälkeen saavuin toimistolle hyvissä ajoin kello 12:45.
Opasteet olivat hyvät ja löysin tieni pieneen auditorioon, jossa neljä muuta diabeetikkoa olivat jo odottelemassa. (Yksi tuli vielä myöhemmin.) Tilaisuus alkoi tasan kello 13 kutsuntaeversti L:n avauksella ja yllättäen oikeuksien, velvollisuuksien ynnä muun (eli vanhan) kertauksella. Jossain vaiheessa paikalle saapui myös Maavoimien ylilääkäri, lääkintäeversti L, joka myös piti pienen puheen. Paikalla oli myös SPOL-RUK:a parhaillaan suorittava kokelas M (diabeetikko niin ikään) kertomassa omista kokemuksistaan ja jakamassa vinkkejä, joista saattaa olla suurtakin hyötyä palveluksessa.
Ensimmäinen tarkastettava pääsi varsinaiseen tarkastukseen noin kello 14:05 - itse olin jo heti toisena. Aluksi todistettiin henkilöllisyys toimistosihteerille, joka teki joitakin merkintöjä jokaisen kantakorttiin (jotka olivat saapuneet mikä mistäkin päin Suomea). Tämän jälkeen mentiin yksitellen haastatteluhuoneeseen, jossa dosentti S ja erikoissairaanhoitaja R niin ikään haastattelivat jokaista näiden motiiveista, taustoista, lääkityksestä ja muusta tärkeästä mahdollisesti asiaan liittyvästä. Haastattelun perusteella dosentti S lähetti seuraavaan huoneeseen viestin, jossa hän ja hoitaja R joko suosittelivat tai eivät suositelleet tarkastettavan palveluskelpoisuusluokan muuttamista C:stä A:han.
Haastattelun jälkeen jokainen suuntasi siihen toiseen huoneeseen suljettujen ovien taakse tarkastuslautakunnan arvioivien katseiden alle. Pöydän takana istuivat kutsuntaeversti L, kutsuntamajuri T ja lääkintäeversti L, joiden eteen tarkastettava puolestaan asettui.
Oma haastatteluni sujui siten, että dosentti S ja hoitaja R kysyivät aluksi motiivejani ja syitäni varusmiespalvelukseen. Selitin lyhyesti ja sain vastaukseksi hyväksyvää hymistelyä. Tämän jälkeen dosentti S teki tarkempia kysymyksiä lääkityksestäni, liikunnan määrästäni ja näiden tasapainottamisesta. Sitten S ja R ylistivät hetken vahvuuttani juoksijana, jonka jälkeen yksimielisesti totesivat suosittelevansa palveluskelpoisuusluokkani ehdotonta nostoa. Hoitaja R antoi yhteystietonsa jatkokäyttöä varten.
Siirryin tarkastuslautakunnan huoneeseen. Ensin ajattelin että olenpas nyt sitten kuulusteltavana, mutta itse asiassa tunnelma oli varmaan positiivisin ja kannustavin mitä olen armeijahankkeeni varrella kohdannut. Kutsuntamajuri T kysyi jälleen motiivejani. Selitin ne jälleen, jonka jälkeen kävimme hetken hyvin mielenkiintoista keskustelua niistä ja jatkosta. Tämän jälkeen lääkintäeversti L kysyi tarkemmin lääkityksestäni ja etenkin pitkävaikutteisesta insuliinista ja sen annostuksesta eri tilanteissa. (Tässä vaiheessa tilaisuutta en ollut kuullut "nainen-diabetes-armeija-historiallista"-päivittelyä kuin vasta suunnilleen 20 kertaa.)
Upseerit olivat hetken hiljaa, jonka jälkeen majuri T kysyi missä erässä haluaisin astua palvelukseen. (Diabeetikoilla ei nimittäin ole rajoituksia erän suhteen, koska olemme kiintiöiden ulkopuolisia.) Vastasin tammikuu 2013. Tämä kirjattiin ylös ja eversti L tulosti jonkin paperin, jonka antoi majuri T:lle, joka puolestaan teki siihen merkintöjä lopulta lisäten oman allekirjoituksensa. Majuri T ilmoitti lukevansa nyt "tuomioni" ääneen:
"Petra Hämäläinen määrätään Suomen Puolustusvoimain kaikkien aikojen ensimmäisenä diabeetikkonaisena palvelukseen Riihimäen Viestirykmenttiin 7.1.2013. Hämeenlinnassa 30.5.2012. Onnittelut."
Sillä hetkellä, myönnettäköön, pärisin hiljaa mielessäni: "Määpäs olen A, määpäs olen A, MÄÄPÄS OLEN A!" Tarkastuslautakunta onnitteli ja toivotti onnea matkaan. Poistuin huoneesta ja suuntasin vielä kerran toimistosihteerin pakeille, jossa sain tilinumeroni esittämällä anottua valtiolta matkakorvaukset Hämeenlinnan reissustani (vaikka tulin omalla kyydillä, en julkisilla). Tämän jälkeen poistuin aluetoimistosta.
Näin se kuulkaa on ja tästä on hyvä jatkaa. Aion luultavasti kirjoittaa tähän blogiin noin yhden tilannepäivityksen kuukausittain ennen ensi tammikuuta, ellei muuta ihmeellistä ilmene.
Siihen asti... lepo.
Ps. Semi-iloinen uutinen: diabetes ei estä hakemasta ELSO-joukkoihin!
keskiviikko 23. toukokuuta 2012
Hyvät ystävät ja kylän miehet!
Kelasin tässä että aikaa Hämeenlinnan valintatilaisuuteen on enää viikko ja nyt alkaa pikku hiljaa jänskättämään ihan toden teolla...
Täytyy sanoa, että tiesin kyllä alun alkaenkin ettei armeijaan pyrkiviä naisia aina katsota suopeasti sekalaisista syistä, mutta sille ei vain voi mitään, koska Suomessa armeija instituutiona ja käsitteenä sisältää niin paljon arvo- ja tunnelatauksia.
Listasin TOP-10 repäisivimmät vastaan tulleet reaktiot (eli ne jotka aiheuttivat eniten aivoverenvuotoa), koska ne ovat liian typeriä unohdettaviksi:
10. "Sä oot nainen, kai sä sen tiesit? Etkö oo ollenkaan miettinyt että vaarannat oman tulevaisuutes etkä tuu koskaan saamaan töitä kun muutut armeijan takia mieheks?"
9. "Sullahan on toi sokeritauti, siis ettet voi syödä sokeria eiks vaan? Siis miten sä luulet voivas selvitä jostain armeijasta kun oot noin vammainen jo nyt?"
8. "Sä kuolet sinne. Ja vaikket kuoliskaan vaan tulisit takas kotiin, jäisit sen maitojunan alle ja kuolisit sit siihen, hah!"
7. "Ei ne voi tommosia hukkapätkiä sotanorsuja sinne hyväksyä..."
6. "Epäreilua että naisilla on alemmat rajat kuin miehillä... Ihan sama että juokset enemmän Cooperissa kuin useimmat, mutta kun oot nainen niin se on epäreilua!"
5. "Miten sun kohtu kestää, jos sua ammutaan esimerkiksi konekiväärillä?"
4. "Naisten pitäis olla kotona nostamassa syntyvyyslukuja, mut en mä silti halua että invat lisääntyy. Oot turha."
3. "Tyhmää kun joitain naisia laitetaan viestiin viemään miesten paikkoja, koska ei kaikkia miehiä kiinnosta jääkäritouhut..."
2. "Jos olisin päättäjä, pistäisin naiset maksamaan tällaisesta yhteiskunnan varojen tuhlauksesta."
1. "Jos susta tulee vänrikki, muutan pois Suomesta!"
Oivoi, saatan kuolla nauruun ennen kuin viikko on täynnä. Kerron lisää sitten.
Täytyy sanoa, että tiesin kyllä alun alkaenkin ettei armeijaan pyrkiviä naisia aina katsota suopeasti sekalaisista syistä, mutta sille ei vain voi mitään, koska Suomessa armeija instituutiona ja käsitteenä sisältää niin paljon arvo- ja tunnelatauksia.
Listasin TOP-10 repäisivimmät vastaan tulleet reaktiot (eli ne jotka aiheuttivat eniten aivoverenvuotoa), koska ne ovat liian typeriä unohdettaviksi:
10. "Sä oot nainen, kai sä sen tiesit? Etkö oo ollenkaan miettinyt että vaarannat oman tulevaisuutes etkä tuu koskaan saamaan töitä kun muutut armeijan takia mieheks?"
9. "Sullahan on toi sokeritauti, siis ettet voi syödä sokeria eiks vaan? Siis miten sä luulet voivas selvitä jostain armeijasta kun oot noin vammainen jo nyt?"
8. "Sä kuolet sinne. Ja vaikket kuoliskaan vaan tulisit takas kotiin, jäisit sen maitojunan alle ja kuolisit sit siihen, hah!"
7. "Ei ne voi tommosia hukkapätkiä sotanorsuja sinne hyväksyä..."
6. "Epäreilua että naisilla on alemmat rajat kuin miehillä... Ihan sama että juokset enemmän Cooperissa kuin useimmat, mutta kun oot nainen niin se on epäreilua!"
5. "Miten sun kohtu kestää, jos sua ammutaan esimerkiksi konekiväärillä?"
4. "Naisten pitäis olla kotona nostamassa syntyvyyslukuja, mut en mä silti halua että invat lisääntyy. Oot turha."
3. "Tyhmää kun joitain naisia laitetaan viestiin viemään miesten paikkoja, koska ei kaikkia miehiä kiinnosta jääkäritouhut..."
2. "Jos olisin päättäjä, pistäisin naiset maksamaan tällaisesta yhteiskunnan varojen tuhlauksesta."
1. "Jos susta tulee vänrikki, muutan pois Suomesta!"
Oivoi, saatan kuolla nauruun ennen kuin viikko on täynnä. Kerron lisää sitten.
lauantai 28. huhtikuuta 2012
Kutsuntakirje vol. 2
Eilen laatikkoon kolahti kaksikin kirjettä; iso ja pieni. Pienestä sen verran, että kyseessä oli Varsinais-Suomen aluetoimiston lähettämä info asiasta "vapaaehtoishakemuksenne on käsitelty ja päätös on kielteinen". Ei siitä sen enempää, mutta muuta ei Turussa voitu tehdä, blah.
Isompi kirje taas on - tatatataa - kutsu Hämeenlinnaan diaabeetikkojen valintatilaisuuteen! (Jos käyttää julkisia, saa matkakorvaukset PV:n sponssaamina, jee.) Joka tapauksessa paikalle on kutsuttu kuusi henkilöä uudelleentarkistettaviksi (ja jostain kumman syystä veikkaan olevani ainoa naispuolinen, hmm).
Mukaan pyydettiin ottamaan kaikki omaa terveydentilaa koskevat asiakirjat (en tiedä mitä ne tarkemmin sanottuna ovat, mutta katson josko joitain tarpeellisia papereita olisi jossain) ja henkilöllisyystodistus - perus settiä siis. Tilaisuus alkaa oppitunnilla kello 13 Kanta-Hämeen aluetoimistolla, jonka jälkeen noin kello 14 alkaen jokainen paikalle tullut haastatellaan ja syynätään.
Jos kaikki menee suunnitellusti eli hyvin, tulen saamaan palvelukseenastumismääräyksen suoraan käteen 30.5.2012!
Ps. Onnittelut kaikille niille leideille, jotka tällä viikolla saivat omat kirjeensä ja pääsivät toivottavasti mieluisaan palveluspaikkaan/erään! :-)
Pps. Edustavasti naisten valintatilaisuudessa!
Isompi kirje taas on - tatatataa - kutsu Hämeenlinnaan diaabeetikkojen valintatilaisuuteen! (Jos käyttää julkisia, saa matkakorvaukset PV:n sponssaamina, jee.) Joka tapauksessa paikalle on kutsuttu kuusi henkilöä uudelleentarkistettaviksi (ja jostain kumman syystä veikkaan olevani ainoa naispuolinen, hmm).
Mukaan pyydettiin ottamaan kaikki omaa terveydentilaa koskevat asiakirjat (en tiedä mitä ne tarkemmin sanottuna ovat, mutta katson josko joitain tarpeellisia papereita olisi jossain) ja henkilöllisyystodistus - perus settiä siis. Tilaisuus alkaa oppitunnilla kello 13 Kanta-Hämeen aluetoimistolla, jonka jälkeen noin kello 14 alkaen jokainen paikalle tullut haastatellaan ja syynätään.
Jos kaikki menee suunnitellusti eli hyvin, tulen saamaan palvelukseenastumismääräyksen suoraan käteen 30.5.2012!
Ps. Onnittelut kaikille niille leideille, jotka tällä viikolla saivat omat kirjeensä ja pääsivät toivottavasti mieluisaan palveluspaikkaan/erään! :-)
Pps. Edustavasti naisten valintatilaisuudessa!
keskiviikko 11. huhtikuuta 2012
Tunnelmia naisten valintatilaisuudesta
11.4.2012, klo 8:45 @ Heikkilän kasarmi, Uittamo, Turku
Täytyy todeta, että vaikka olin paikalla vartti ennen tilaisuuden alkua, olin viimeisten saapujien joukossa. Ehkä jo erittäin hyvissä ajoin tuleminen saattaa kuvata paikalla olleiden naisten (n. 60!) motivaatiota, mutta voi olla että Varsinais-Suomen toiselta laidalta tuleminen vie oman vaadittavan aikansa, jonka kannalta ajan varaaminen matkaa varten on vain hyvä asia.
Aluksi piti ilmoittautua henkilöllisyystodistuksen kera, jonka jälkeen käskettiin noukkia itselleen Varusmies 2012 -kirjanen, ottaa lomake sekä kynä ja täyttää kysytyt tiedot ynnä muut ja täyttää auditorio järjestyksessä. Päivä alkoi tasan kello yhdeksän kapteenin karjaisulla (jonka sekä myöhempien karjaisujen tarkoitus oli kai pelästyttää "jyvät akanoista" :D).
Puheita ja ilmoitusasioita. "Tervetuloa, toivottavasti tiedätte minkä vuoksi olette tänne hakeutuneet ja mitä tulette kohtaamaan" jne. Katsottiin filmi, joka oli 6-9-12 (jota en kommentoi), jonka jälkeen kapteeni esitteli joukko-osastot noin suunnilleen ("Ja VIELÄKIN se Dragsvik vain on ja pysyy tuolla noin..."). Huomautettakoon, että joka välissä naisia koitettiin pelotella ja vähätellä, jotta paksuihin kalloihimme varmasti painuisivat asiat, kuten "Kaikki tytöt tahtovat Niinisaloon pikku nuudeleidensa kanssa...", "Joudutte sitten nukkumaan teltoissa ja vieläpä karvaisten miesten kanssa, tietäkää se..." ja "Jotkut ne luulevat armeijan olevan joku piknikki tai heppaleiri...". Omaan havaintokenttääni ei sattunut "hempukoita, picnic-retkeilijöitä tai muuten ulkoisesti kevytmielisiä" tapauksia, vaan kaikki luultavasti tiesivät minne ovat pyrkimässä, mutta ehkä kapteeni halusi vain varmistaa asian. Ken tietää.
Kapteenin jälkeen vuoronsa saivat Porin Prikaatin sosiaalikuraattori sekä naissotilaat, jotka kertoivat kokemuksistaan ja joilta kyselimme muun muassa käytännön asioista sekä muusta vastaavasta. Joukko-osastoja esiteltäessä muuten kerrottiin, että tämän vuoden toiseen erään on Varsinais-Suomen naisille annettu 10 kiintiöpaikkaa - joista 40 meistä kuulemma tulee tappelemaan. Jösses. No, kuitenkin: muut naiset tulevat saamaan kahden viikon sisällä palvelukseenastumiskirjeensä, jollei heissä havaittu "ratkaisevaa häikkää", joka estää palveluksen.
Pidettiin tauko, jonka jälkeen kapteeni komensi kaikki naiset aakkosjärjestyksessä istumaan. Olin aakkosissa toinen, mikä on jokseenkin yllättävää, mutta toinen kuitenkin. Jokainen sai oman henkilökohtaisen niin sanotun kantakirjana, joka tulee myöhemmin Puolustusvoimien arkistoon. Oma kantakirjani oli aika laiha, koska vapaaehtoishakemukseni seilaa tällä hetkellä muissa hoivissa jossain Mikkelin ja Hämeenlinnan suunnalla.
Auditorion rivit kolme ja neljä käskettiin sotilaskotiin lounaalle, kun taas ensimmäisen rivin kaksi ensimmäistä saivat lähteä aulaan täyspakkausta sovittamaan. Pääsinkin siis "sovittamoon" ensimmäisenä erään tutun kanssa. PorPr:n naissotilaat olivat tuoneet paikan päälle omat täpärinsä, jotka siis sillä kertaa koostuivat sirpaleliivistä, taisteluvyöstä, kypärästä ja kenttävarusterepusta. Puin varusteet, menin kyykkyyn, nousin ylös sekä kävelin portaat ylös ja alas. Lopuksi piti arvioida kokonaisuuden paino, joksi ilmoitin noin 25 kiloa. Oikea vastaus oli kuulemma "vähän päälle 30 kiloa" (ja kyllä, olen surkea arvioimaan). Ennen testiä itse asiassa pelkäsin mötin painavan peräti 40 kiloa ja loppujen lopuksi 30 kiloakin tuntui aika köykäiseltä (todellakin).
Täyspakkaustestin jälkeen päästiin yksi kerrallaan Porin Prikaatin lääkärin juttusille, jonka tehtävänä oli todeta hakijoiden terveydentila ja sen mukainen palveluskelpoisuusluokka. Totta kai se oli omalla kohdallani kantakirjaa myöten C, mutta Hämeenlinnassa tulen saamaan loistavat mahdollisuudet A:han. Lääkärin jälkeen vuorossa oli kapteenin haastattelu, jossa oletin myös leppoisan komentajakapteenin olevan läsnä, mutta tämä keskittyikin lähinnä aulassa parveiluun.
Kapteenille palautettiin niin oma kantakirja kuin aivan alussa jaettu lomake. Lomakkeessa sitten kysyttiin henkilötietojen lisäksi muun muassa omista syistä suorittaa asepalvelus, omista vahvuuksista jne, liikunnan tyypistä ja määrästä per viikko ja tuomioistuimen langettamista rangaistuksista. Oli myös kohta, jossa udeltiin millaiseen koulutukseen tähtää armeijassa (mieh, erik, aliups, ups), mutten ollut ympyröinyt mitään. Tästä seurasi kapteenin kysymys "Miksette ole valinnut ainotakaan koulutustasoa?", johon vastaus "Herra kapteeni, en voi vielä tässä vaiheessa toivoa enempää kuin sisäänottoa. Menen kuitenkin niin pitkälle kuin kyvyt ja taidot vievät." Periaatteessa varmaan nolo vastaus, mutta kun faktahan se...
Kapteenin vastaus "Teillä on hyvä asenne. Onnea matkaan." ja kädenpuristus valoivat kuitenkin jonkinasteista motivaatiota tulla hyväksytyksi Puolustusvoimiin ensimmäisenä naispuolisena diabeetikkona koskaan. Lopuksi todettiin, että asiani käsittely jatkuu Kanta-Hämeessä ensi kuussa. Lopuksi kävin vielä sotilaskodissa lounaalla, josta poistuin noin kello 12.
Tuoreimman tiedon mukaan diabeetikkojen valintatilaisuus, niin sanotut "toiset kutsunnat", pidetään Kanta-Hämeen aluetoimistolla Hämeenlinnassa 30.5.2012 klo 13 alkaen. Paikan päällä tulen saamaan joko hylkäyksen tai hyväksynnän aloittaa palvelus määrättynä ajankohtana, jonka toivon olevan 7.1.2013, eli erä I/13.
Täytyy todeta, että vaikka olin paikalla vartti ennen tilaisuuden alkua, olin viimeisten saapujien joukossa. Ehkä jo erittäin hyvissä ajoin tuleminen saattaa kuvata paikalla olleiden naisten (n. 60!) motivaatiota, mutta voi olla että Varsinais-Suomen toiselta laidalta tuleminen vie oman vaadittavan aikansa, jonka kannalta ajan varaaminen matkaa varten on vain hyvä asia.
Aluksi piti ilmoittautua henkilöllisyystodistuksen kera, jonka jälkeen käskettiin noukkia itselleen Varusmies 2012 -kirjanen, ottaa lomake sekä kynä ja täyttää kysytyt tiedot ynnä muut ja täyttää auditorio järjestyksessä. Päivä alkoi tasan kello yhdeksän kapteenin karjaisulla (jonka sekä myöhempien karjaisujen tarkoitus oli kai pelästyttää "jyvät akanoista" :D).
Puheita ja ilmoitusasioita. "Tervetuloa, toivottavasti tiedätte minkä vuoksi olette tänne hakeutuneet ja mitä tulette kohtaamaan" jne. Katsottiin filmi, joka oli 6-9-12 (jota en kommentoi), jonka jälkeen kapteeni esitteli joukko-osastot noin suunnilleen ("Ja VIELÄKIN se Dragsvik vain on ja pysyy tuolla noin..."). Huomautettakoon, että joka välissä naisia koitettiin pelotella ja vähätellä, jotta paksuihin kalloihimme varmasti painuisivat asiat, kuten "Kaikki tytöt tahtovat Niinisaloon pikku nuudeleidensa kanssa...", "Joudutte sitten nukkumaan teltoissa ja vieläpä karvaisten miesten kanssa, tietäkää se..." ja "Jotkut ne luulevat armeijan olevan joku piknikki tai heppaleiri...". Omaan havaintokenttääni ei sattunut "hempukoita, picnic-retkeilijöitä tai muuten ulkoisesti kevytmielisiä" tapauksia, vaan kaikki luultavasti tiesivät minne ovat pyrkimässä, mutta ehkä kapteeni halusi vain varmistaa asian. Ken tietää.
Kapteenin jälkeen vuoronsa saivat Porin Prikaatin sosiaalikuraattori sekä naissotilaat, jotka kertoivat kokemuksistaan ja joilta kyselimme muun muassa käytännön asioista sekä muusta vastaavasta. Joukko-osastoja esiteltäessä muuten kerrottiin, että tämän vuoden toiseen erään on Varsinais-Suomen naisille annettu 10 kiintiöpaikkaa - joista 40 meistä kuulemma tulee tappelemaan. Jösses. No, kuitenkin: muut naiset tulevat saamaan kahden viikon sisällä palvelukseenastumiskirjeensä, jollei heissä havaittu "ratkaisevaa häikkää", joka estää palveluksen.
Pidettiin tauko, jonka jälkeen kapteeni komensi kaikki naiset aakkosjärjestyksessä istumaan. Olin aakkosissa toinen, mikä on jokseenkin yllättävää, mutta toinen kuitenkin. Jokainen sai oman henkilökohtaisen niin sanotun kantakirjana, joka tulee myöhemmin Puolustusvoimien arkistoon. Oma kantakirjani oli aika laiha, koska vapaaehtoishakemukseni seilaa tällä hetkellä muissa hoivissa jossain Mikkelin ja Hämeenlinnan suunnalla.
Auditorion rivit kolme ja neljä käskettiin sotilaskotiin lounaalle, kun taas ensimmäisen rivin kaksi ensimmäistä saivat lähteä aulaan täyspakkausta sovittamaan. Pääsinkin siis "sovittamoon" ensimmäisenä erään tutun kanssa. PorPr:n naissotilaat olivat tuoneet paikan päälle omat täpärinsä, jotka siis sillä kertaa koostuivat sirpaleliivistä, taisteluvyöstä, kypärästä ja kenttävarusterepusta. Puin varusteet, menin kyykkyyn, nousin ylös sekä kävelin portaat ylös ja alas. Lopuksi piti arvioida kokonaisuuden paino, joksi ilmoitin noin 25 kiloa. Oikea vastaus oli kuulemma "vähän päälle 30 kiloa" (ja kyllä, olen surkea arvioimaan). Ennen testiä itse asiassa pelkäsin mötin painavan peräti 40 kiloa ja loppujen lopuksi 30 kiloakin tuntui aika köykäiseltä (todellakin).
Täyspakkaustestin jälkeen päästiin yksi kerrallaan Porin Prikaatin lääkärin juttusille, jonka tehtävänä oli todeta hakijoiden terveydentila ja sen mukainen palveluskelpoisuusluokka. Totta kai se oli omalla kohdallani kantakirjaa myöten C, mutta Hämeenlinnassa tulen saamaan loistavat mahdollisuudet A:han. Lääkärin jälkeen vuorossa oli kapteenin haastattelu, jossa oletin myös leppoisan komentajakapteenin olevan läsnä, mutta tämä keskittyikin lähinnä aulassa parveiluun.
Kapteenille palautettiin niin oma kantakirja kuin aivan alussa jaettu lomake. Lomakkeessa sitten kysyttiin henkilötietojen lisäksi muun muassa omista syistä suorittaa asepalvelus, omista vahvuuksista jne, liikunnan tyypistä ja määrästä per viikko ja tuomioistuimen langettamista rangaistuksista. Oli myös kohta, jossa udeltiin millaiseen koulutukseen tähtää armeijassa (mieh, erik, aliups, ups), mutten ollut ympyröinyt mitään. Tästä seurasi kapteenin kysymys "Miksette ole valinnut ainotakaan koulutustasoa?", johon vastaus "Herra kapteeni, en voi vielä tässä vaiheessa toivoa enempää kuin sisäänottoa. Menen kuitenkin niin pitkälle kuin kyvyt ja taidot vievät." Periaatteessa varmaan nolo vastaus, mutta kun faktahan se...
Kapteenin vastaus "Teillä on hyvä asenne. Onnea matkaan." ja kädenpuristus valoivat kuitenkin jonkinasteista motivaatiota tulla hyväksytyksi Puolustusvoimiin ensimmäisenä naispuolisena diabeetikkona koskaan. Lopuksi todettiin, että asiani käsittely jatkuu Kanta-Hämeessä ensi kuussa. Lopuksi kävin vielä sotilaskodissa lounaalla, josta poistuin noin kello 12.
Tuoreimman tiedon mukaan diabeetikkojen valintatilaisuus, niin sanotut "toiset kutsunnat", pidetään Kanta-Hämeen aluetoimistolla Hämeenlinnassa 30.5.2012 klo 13 alkaen. Paikan päällä tulen saamaan joko hylkäyksen tai hyväksynnän aloittaa palvelus määrättynä ajankohtana, jonka toivon olevan 7.1.2013, eli erä I/13.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)