Niin kuin useimmilla asioilla tapana on, ne päättyvät.
Viimeinen viikko oli tietyllä tavalla aika sekava. Oli sotilaskodin joulujuhlaa, ase- ja taisteluvälinemateriaalin palautukset, kotiutuskahvit, jouluhartaus Tuomiokirkossa, loput varustepalautukset, yksikön siivoaminen ja lopulta sotilaspassien sekä palvelustodistusten saamisen myötä kotiutuminen. Tähän kaikkeen sekoittui se fakta, että varusmiespalvelus todellakin päättyy. Huh huh.
Saapuessani kesällä Viestirykmentistä Saaristomeren Meripuolustusalueelle ensivaikutelma ei tehnyt heti tehtäväänsä. Alkutaipaleen "kulttuurieroista" ja yleisestä ihmettelystä huolimatta en kadu "joutumistani" Merivoimiin, vaan ole kiitollinen että niin kävi - loppujen lopuksi kun rupesin tykkäämään koko paikasta. Koko varusmiespalvelukseni aikana kohtasin vain yhden kantahenkilökuntaan kuuluvan, jolle naissukupuoli näytti olevan pakottava ongelma - ja sen hän myös teki selväksi. Tietenkin kaikilla on oikeus omaan mielipiteeseensä, mutta on eri asia miten sen ilmaisee tai on ilmaisematta.
Myönnän joskus tunteneeni eräänlaista huonoa omaatuntoa siitä, että oma tehtäväni ja sijoitukseni on tietyin tavoin paljon edukkaampi ja parempi mitä normaali rivimiehellä. Tietyissä käänteissä kun tuntuu siltä, että vapaaehtoisena armeijaan menevän pitäisi muka hankkiutua kaikkein paskamaisimpaan ja surkeimpaan tehtävään kelvatakseen suorittamaan palveluksen. Toisaalta nallekarkit eivät aina mene tasan ja kaikki lähtevät Puolustusvoimissa samalta viivalta. Eihän kaikista tule lentäjiäkään, kuten ei Merivoimien asentajiakaan.
Varusmiespalvelusta edeltäneestä ajasta aina näihin päiviin saakka voin todeta kaikenlaisen epäilyn, kettuilun ja muun naamailun vähentyneen liki nollaan. Liekö syynä se että en missään vaiheessa edes harkinnut lopettamista tai jokin muu, mutta enää en ole kuullut minkäänlaista avautumista aiheesta varusmiespalvelus ja sen suorittaminen vapaaehtoisesti.
Sotilaskeittäjien väsäämä pinkkalaiva. :)
Loppujen lopuksi palvelin Riihimäellä Viestirykmentissä 165 päivää ja Turussa Saaristomeren Meripuolustusalueella 182 päivää. Molemmilla varuskunnilla ja kaupungeilla on oma merkityksensä, mutta loppujen lopuksi - ja niin kuin eräs upseeri sanoi - "Hämäläisestä tulee vielä hyvä merisotilas". Niin siinä kävi eikä muu auta.
Se on siinä - OHI ON 347!
Takana on tällä erää mielenkiintoinen vuosi, johon on liittynyt kaikenlaista uutta ja avartavaa. En osaa vielä tällä erää eritellä kaikkea siihen liittyvää, vaikka haluaisinkin - tästä syystä palaan aiheeseen myöhemmin jälkikirjoituksen muodossa. Sen kuitenkin sanon, että en missään nimessä kadu varusmiespalveluksen suorittamista ja voisin tehdä sen uudestaankin. Vaikka palvelus päättyy, muistot pysyvät ja ystävyyssuhteet kestävät.
7.1.-18.12.2013 oli sitä sekavaa aikaa, kunnes...
19.12.2013 poistuin reserviin Merivoimien KERSANTTINA.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti