Viime aikojen tapahtumiin ei lukeudu oikeastaan mitään uutta tai ihmeellistä, vaikkakin onnistuin loukkaamaan oikean nilkkani Paavo Nurmi -juoksuissa kesäkuun lopussa. Kummallista kyllä, oikeaa nilkkaa ei näin kuukauden jälkeen vaivaa yhtikäs mikään, mutta vasen nilkka tuntuu jotenkin kummalliselta. Seuraan asiaa.
Tietyllä tapaa haluan varmistaa etten varsinaisesti mokaisi kuntotesteissä, josta johtuen olen keskittynyt erityisesti juuri etunojapunnerruksiin, vatsalihaksiin, 12 minuutin juoksutestiin ja vauhdittomaan pituuteen - viimeisimpään tosin vähiten. Olen edelleenkin suhteellisen huono etunojapunnerrusten tekijä, koska tekniikkani ontuu, mutta ehdin ehkä tehdä asialle jotakin. Cooperilla porskutan edelleenkin tuloshaarukalla 2800-3000 metriä. Vatsalihasten toistomäärään minuutissa olen tyytyväinen, mutta vauhditonta pituutta täytyy luultavasti vähän tsempata. Yleistilanne hyvä.
Viimeisin diabeteslääkärin vastaanottoni ajoittuu toukokuun lopulle; itse asiassa se oli juuri päivää ennen Hämeenlinnan valintatilaisuutta. Silloin HbA1c-tulos (pitkäaikaisverensokeri) oli 6,9%, paino 60 kiloa ja pituus 173 senttiä. Jos HbA1c on lokakuussa lähes sama, olen oikein tyytyväinen tilanteeseeni.
Seuraavaksi aion etsiä tai värkätä lämpöpakkauksen tai -pussin insuliinikynille talvipakkasia ajatellen. Vanha kun näet katosi ja insuliini kun laimenee jäätymisen myötä.
Jotkut ihmiset ovat muuten yhä sitä mieltä, että naisen vapaaehtoisuus on heiltä itseltään jotenkin pois. Ei siis mitään uutta kotirintamalta.
tiistai 31. heinäkuuta 2012
perjantai 29. kesäkuuta 2012
torstai 31. toukokuuta 2012
"Teidät on määrätty palvelukseen..." - VIESTIR I/13
Tänään on kuulemma tehty historiaa, kun Suomen Puolustusvoimain historian ensimmäinen diabeetikkonainen on saanut palvelukseenastumismääräyksen käteensä. No joo, en voi väittää vastaankaan, koska tuo palvelukseenastumismääräys on nyt siististi muovitaskussa omalla kirjoituspöydälläni (josta sen pian taltioin jonnekin löydettävään paikkaan).
Kuten aiemmin kerroin, diabeetikkojen valintatilaisuutta varten oli pyydetty saapumaan Kanta-Hämeen aluetoimistoon Hämeenlinnaan toukokuun 30. päivänä kello 13. Kanta-Hämeen aluetoimisto oli oikeastaan aika helppo löytää, vaikken ollut siellä aikaisemmin käynyt. Hämeenlinnassa olivat erinäiset siltaprojektit levällään, mutta pienen mutkittelun jälkeen saavuin toimistolle hyvissä ajoin kello 12:45.
Opasteet olivat hyvät ja löysin tieni pieneen auditorioon, jossa neljä muuta diabeetikkoa olivat jo odottelemassa. (Yksi tuli vielä myöhemmin.) Tilaisuus alkoi tasan kello 13 kutsuntaeversti L:n avauksella ja yllättäen oikeuksien, velvollisuuksien ynnä muun (eli vanhan) kertauksella. Jossain vaiheessa paikalle saapui myös Maavoimien ylilääkäri, lääkintäeversti L, joka myös piti pienen puheen. Paikalla oli myös SPOL-RUK:a parhaillaan suorittava kokelas M (diabeetikko niin ikään) kertomassa omista kokemuksistaan ja jakamassa vinkkejä, joista saattaa olla suurtakin hyötyä palveluksessa.
Ensimmäinen tarkastettava pääsi varsinaiseen tarkastukseen noin kello 14:05 - itse olin jo heti toisena. Aluksi todistettiin henkilöllisyys toimistosihteerille, joka teki joitakin merkintöjä jokaisen kantakorttiin (jotka olivat saapuneet mikä mistäkin päin Suomea). Tämän jälkeen mentiin yksitellen haastatteluhuoneeseen, jossa dosentti S ja erikoissairaanhoitaja R niin ikään haastattelivat jokaista näiden motiiveista, taustoista, lääkityksestä ja muusta tärkeästä mahdollisesti asiaan liittyvästä. Haastattelun perusteella dosentti S lähetti seuraavaan huoneeseen viestin, jossa hän ja hoitaja R joko suosittelivat tai eivät suositelleet tarkastettavan palveluskelpoisuusluokan muuttamista C:stä A:han.
Haastattelun jälkeen jokainen suuntasi siihen toiseen huoneeseen suljettujen ovien taakse tarkastuslautakunnan arvioivien katseiden alle. Pöydän takana istuivat kutsuntaeversti L, kutsuntamajuri T ja lääkintäeversti L, joiden eteen tarkastettava puolestaan asettui.
Oma haastatteluni sujui siten, että dosentti S ja hoitaja R kysyivät aluksi motiivejani ja syitäni varusmiespalvelukseen. Selitin lyhyesti ja sain vastaukseksi hyväksyvää hymistelyä. Tämän jälkeen dosentti S teki tarkempia kysymyksiä lääkityksestäni, liikunnan määrästäni ja näiden tasapainottamisesta. Sitten S ja R ylistivät hetken vahvuuttani juoksijana, jonka jälkeen yksimielisesti totesivat suosittelevansa palveluskelpoisuusluokkani ehdotonta nostoa. Hoitaja R antoi yhteystietonsa jatkokäyttöä varten.
Siirryin tarkastuslautakunnan huoneeseen. Ensin ajattelin että olenpas nyt sitten kuulusteltavana, mutta itse asiassa tunnelma oli varmaan positiivisin ja kannustavin mitä olen armeijahankkeeni varrella kohdannut. Kutsuntamajuri T kysyi jälleen motiivejani. Selitin ne jälleen, jonka jälkeen kävimme hetken hyvin mielenkiintoista keskustelua niistä ja jatkosta. Tämän jälkeen lääkintäeversti L kysyi tarkemmin lääkityksestäni ja etenkin pitkävaikutteisesta insuliinista ja sen annostuksesta eri tilanteissa. (Tässä vaiheessa tilaisuutta en ollut kuullut "nainen-diabetes-armeija-historiallista"-päivittelyä kuin vasta suunnilleen 20 kertaa.)
Upseerit olivat hetken hiljaa, jonka jälkeen majuri T kysyi missä erässä haluaisin astua palvelukseen. (Diabeetikoilla ei nimittäin ole rajoituksia erän suhteen, koska olemme kiintiöiden ulkopuolisia.) Vastasin tammikuu 2013. Tämä kirjattiin ylös ja eversti L tulosti jonkin paperin, jonka antoi majuri T:lle, joka puolestaan teki siihen merkintöjä lopulta lisäten oman allekirjoituksensa. Majuri T ilmoitti lukevansa nyt "tuomioni" ääneen:
Sillä hetkellä, myönnettäköön, pärisin hiljaa mielessäni: "Määpäs olen A, määpäs olen A, MÄÄPÄS OLEN A!" Tarkastuslautakunta onnitteli ja toivotti onnea matkaan. Poistuin huoneesta ja suuntasin vielä kerran toimistosihteerin pakeille, jossa sain tilinumeroni esittämällä anottua valtiolta matkakorvaukset Hämeenlinnan reissustani (vaikka tulin omalla kyydillä, en julkisilla). Tämän jälkeen poistuin aluetoimistosta.
Kuten aiemmin kerroin, diabeetikkojen valintatilaisuutta varten oli pyydetty saapumaan Kanta-Hämeen aluetoimistoon Hämeenlinnaan toukokuun 30. päivänä kello 13. Kanta-Hämeen aluetoimisto oli oikeastaan aika helppo löytää, vaikken ollut siellä aikaisemmin käynyt. Hämeenlinnassa olivat erinäiset siltaprojektit levällään, mutta pienen mutkittelun jälkeen saavuin toimistolle hyvissä ajoin kello 12:45.
Opasteet olivat hyvät ja löysin tieni pieneen auditorioon, jossa neljä muuta diabeetikkoa olivat jo odottelemassa. (Yksi tuli vielä myöhemmin.) Tilaisuus alkoi tasan kello 13 kutsuntaeversti L:n avauksella ja yllättäen oikeuksien, velvollisuuksien ynnä muun (eli vanhan) kertauksella. Jossain vaiheessa paikalle saapui myös Maavoimien ylilääkäri, lääkintäeversti L, joka myös piti pienen puheen. Paikalla oli myös SPOL-RUK:a parhaillaan suorittava kokelas M (diabeetikko niin ikään) kertomassa omista kokemuksistaan ja jakamassa vinkkejä, joista saattaa olla suurtakin hyötyä palveluksessa.
Ensimmäinen tarkastettava pääsi varsinaiseen tarkastukseen noin kello 14:05 - itse olin jo heti toisena. Aluksi todistettiin henkilöllisyys toimistosihteerille, joka teki joitakin merkintöjä jokaisen kantakorttiin (jotka olivat saapuneet mikä mistäkin päin Suomea). Tämän jälkeen mentiin yksitellen haastatteluhuoneeseen, jossa dosentti S ja erikoissairaanhoitaja R niin ikään haastattelivat jokaista näiden motiiveista, taustoista, lääkityksestä ja muusta tärkeästä mahdollisesti asiaan liittyvästä. Haastattelun perusteella dosentti S lähetti seuraavaan huoneeseen viestin, jossa hän ja hoitaja R joko suosittelivat tai eivät suositelleet tarkastettavan palveluskelpoisuusluokan muuttamista C:stä A:han.
Haastattelun jälkeen jokainen suuntasi siihen toiseen huoneeseen suljettujen ovien taakse tarkastuslautakunnan arvioivien katseiden alle. Pöydän takana istuivat kutsuntaeversti L, kutsuntamajuri T ja lääkintäeversti L, joiden eteen tarkastettava puolestaan asettui.
Oma haastatteluni sujui siten, että dosentti S ja hoitaja R kysyivät aluksi motiivejani ja syitäni varusmiespalvelukseen. Selitin lyhyesti ja sain vastaukseksi hyväksyvää hymistelyä. Tämän jälkeen dosentti S teki tarkempia kysymyksiä lääkityksestäni, liikunnan määrästäni ja näiden tasapainottamisesta. Sitten S ja R ylistivät hetken vahvuuttani juoksijana, jonka jälkeen yksimielisesti totesivat suosittelevansa palveluskelpoisuusluokkani ehdotonta nostoa. Hoitaja R antoi yhteystietonsa jatkokäyttöä varten.
Siirryin tarkastuslautakunnan huoneeseen. Ensin ajattelin että olenpas nyt sitten kuulusteltavana, mutta itse asiassa tunnelma oli varmaan positiivisin ja kannustavin mitä olen armeijahankkeeni varrella kohdannut. Kutsuntamajuri T kysyi jälleen motiivejani. Selitin ne jälleen, jonka jälkeen kävimme hetken hyvin mielenkiintoista keskustelua niistä ja jatkosta. Tämän jälkeen lääkintäeversti L kysyi tarkemmin lääkityksestäni ja etenkin pitkävaikutteisesta insuliinista ja sen annostuksesta eri tilanteissa. (Tässä vaiheessa tilaisuutta en ollut kuullut "nainen-diabetes-armeija-historiallista"-päivittelyä kuin vasta suunnilleen 20 kertaa.)
Upseerit olivat hetken hiljaa, jonka jälkeen majuri T kysyi missä erässä haluaisin astua palvelukseen. (Diabeetikoilla ei nimittäin ole rajoituksia erän suhteen, koska olemme kiintiöiden ulkopuolisia.) Vastasin tammikuu 2013. Tämä kirjattiin ylös ja eversti L tulosti jonkin paperin, jonka antoi majuri T:lle, joka puolestaan teki siihen merkintöjä lopulta lisäten oman allekirjoituksensa. Majuri T ilmoitti lukevansa nyt "tuomioni" ääneen:
"Petra Hämäläinen määrätään Suomen Puolustusvoimain kaikkien aikojen ensimmäisenä diabeetikkonaisena palvelukseen Riihimäen Viestirykmenttiin 7.1.2013. Hämeenlinnassa 30.5.2012. Onnittelut."
Sillä hetkellä, myönnettäköön, pärisin hiljaa mielessäni: "Määpäs olen A, määpäs olen A, MÄÄPÄS OLEN A!" Tarkastuslautakunta onnitteli ja toivotti onnea matkaan. Poistuin huoneesta ja suuntasin vielä kerran toimistosihteerin pakeille, jossa sain tilinumeroni esittämällä anottua valtiolta matkakorvaukset Hämeenlinnan reissustani (vaikka tulin omalla kyydillä, en julkisilla). Tämän jälkeen poistuin aluetoimistosta.
Näin se kuulkaa on ja tästä on hyvä jatkaa. Aion luultavasti kirjoittaa tähän blogiin noin yhden tilannepäivityksen kuukausittain ennen ensi tammikuuta, ellei muuta ihmeellistä ilmene.
Siihen asti... lepo.
Ps. Semi-iloinen uutinen: diabetes ei estä hakemasta ELSO-joukkoihin!
keskiviikko 23. toukokuuta 2012
Hyvät ystävät ja kylän miehet!
Kelasin tässä että aikaa Hämeenlinnan valintatilaisuuteen on enää viikko ja nyt alkaa pikku hiljaa jänskättämään ihan toden teolla...
Täytyy sanoa, että tiesin kyllä alun alkaenkin ettei armeijaan pyrkiviä naisia aina katsota suopeasti sekalaisista syistä, mutta sille ei vain voi mitään, koska Suomessa armeija instituutiona ja käsitteenä sisältää niin paljon arvo- ja tunnelatauksia.
Listasin TOP-10 repäisivimmät vastaan tulleet reaktiot (eli ne jotka aiheuttivat eniten aivoverenvuotoa), koska ne ovat liian typeriä unohdettaviksi:
10. "Sä oot nainen, kai sä sen tiesit? Etkö oo ollenkaan miettinyt että vaarannat oman tulevaisuutes etkä tuu koskaan saamaan töitä kun muutut armeijan takia mieheks?"
9. "Sullahan on toi sokeritauti, siis ettet voi syödä sokeria eiks vaan? Siis miten sä luulet voivas selvitä jostain armeijasta kun oot noin vammainen jo nyt?"
8. "Sä kuolet sinne. Ja vaikket kuoliskaan vaan tulisit takas kotiin, jäisit sen maitojunan alle ja kuolisit sit siihen, hah!"
7. "Ei ne voi tommosia hukkapätkiä sotanorsuja sinne hyväksyä..."
6. "Epäreilua että naisilla on alemmat rajat kuin miehillä... Ihan sama että juokset enemmän Cooperissa kuin useimmat, mutta kun oot nainen niin se on epäreilua!"
5. "Miten sun kohtu kestää, jos sua ammutaan esimerkiksi konekiväärillä?"
4. "Naisten pitäis olla kotona nostamassa syntyvyyslukuja, mut en mä silti halua että invat lisääntyy. Oot turha."
3. "Tyhmää kun joitain naisia laitetaan viestiin viemään miesten paikkoja, koska ei kaikkia miehiä kiinnosta jääkäritouhut..."
2. "Jos olisin päättäjä, pistäisin naiset maksamaan tällaisesta yhteiskunnan varojen tuhlauksesta."
1. "Jos susta tulee vänrikki, muutan pois Suomesta!"
Oivoi, saatan kuolla nauruun ennen kuin viikko on täynnä. Kerron lisää sitten.
Täytyy sanoa, että tiesin kyllä alun alkaenkin ettei armeijaan pyrkiviä naisia aina katsota suopeasti sekalaisista syistä, mutta sille ei vain voi mitään, koska Suomessa armeija instituutiona ja käsitteenä sisältää niin paljon arvo- ja tunnelatauksia.
Listasin TOP-10 repäisivimmät vastaan tulleet reaktiot (eli ne jotka aiheuttivat eniten aivoverenvuotoa), koska ne ovat liian typeriä unohdettaviksi:
10. "Sä oot nainen, kai sä sen tiesit? Etkö oo ollenkaan miettinyt että vaarannat oman tulevaisuutes etkä tuu koskaan saamaan töitä kun muutut armeijan takia mieheks?"
9. "Sullahan on toi sokeritauti, siis ettet voi syödä sokeria eiks vaan? Siis miten sä luulet voivas selvitä jostain armeijasta kun oot noin vammainen jo nyt?"
8. "Sä kuolet sinne. Ja vaikket kuoliskaan vaan tulisit takas kotiin, jäisit sen maitojunan alle ja kuolisit sit siihen, hah!"
7. "Ei ne voi tommosia hukkapätkiä sotanorsuja sinne hyväksyä..."
6. "Epäreilua että naisilla on alemmat rajat kuin miehillä... Ihan sama että juokset enemmän Cooperissa kuin useimmat, mutta kun oot nainen niin se on epäreilua!"
5. "Miten sun kohtu kestää, jos sua ammutaan esimerkiksi konekiväärillä?"
4. "Naisten pitäis olla kotona nostamassa syntyvyyslukuja, mut en mä silti halua että invat lisääntyy. Oot turha."
3. "Tyhmää kun joitain naisia laitetaan viestiin viemään miesten paikkoja, koska ei kaikkia miehiä kiinnosta jääkäritouhut..."
2. "Jos olisin päättäjä, pistäisin naiset maksamaan tällaisesta yhteiskunnan varojen tuhlauksesta."
1. "Jos susta tulee vänrikki, muutan pois Suomesta!"
Oivoi, saatan kuolla nauruun ennen kuin viikko on täynnä. Kerron lisää sitten.
lauantai 28. huhtikuuta 2012
Kutsuntakirje vol. 2
Eilen laatikkoon kolahti kaksikin kirjettä; iso ja pieni. Pienestä sen verran, että kyseessä oli Varsinais-Suomen aluetoimiston lähettämä info asiasta "vapaaehtoishakemuksenne on käsitelty ja päätös on kielteinen". Ei siitä sen enempää, mutta muuta ei Turussa voitu tehdä, blah.
Isompi kirje taas on - tatatataa - kutsu Hämeenlinnaan diaabeetikkojen valintatilaisuuteen! (Jos käyttää julkisia, saa matkakorvaukset PV:n sponssaamina, jee.) Joka tapauksessa paikalle on kutsuttu kuusi henkilöä uudelleentarkistettaviksi (ja jostain kumman syystä veikkaan olevani ainoa naispuolinen, hmm).
Mukaan pyydettiin ottamaan kaikki omaa terveydentilaa koskevat asiakirjat (en tiedä mitä ne tarkemmin sanottuna ovat, mutta katson josko joitain tarpeellisia papereita olisi jossain) ja henkilöllisyystodistus - perus settiä siis. Tilaisuus alkaa oppitunnilla kello 13 Kanta-Hämeen aluetoimistolla, jonka jälkeen noin kello 14 alkaen jokainen paikalle tullut haastatellaan ja syynätään.
Jos kaikki menee suunnitellusti eli hyvin, tulen saamaan palvelukseenastumismääräyksen suoraan käteen 30.5.2012!
Ps. Onnittelut kaikille niille leideille, jotka tällä viikolla saivat omat kirjeensä ja pääsivät toivottavasti mieluisaan palveluspaikkaan/erään! :-)
Pps. Edustavasti naisten valintatilaisuudessa!
Isompi kirje taas on - tatatataa - kutsu Hämeenlinnaan diaabeetikkojen valintatilaisuuteen! (Jos käyttää julkisia, saa matkakorvaukset PV:n sponssaamina, jee.) Joka tapauksessa paikalle on kutsuttu kuusi henkilöä uudelleentarkistettaviksi (ja jostain kumman syystä veikkaan olevani ainoa naispuolinen, hmm).
Mukaan pyydettiin ottamaan kaikki omaa terveydentilaa koskevat asiakirjat (en tiedä mitä ne tarkemmin sanottuna ovat, mutta katson josko joitain tarpeellisia papereita olisi jossain) ja henkilöllisyystodistus - perus settiä siis. Tilaisuus alkaa oppitunnilla kello 13 Kanta-Hämeen aluetoimistolla, jonka jälkeen noin kello 14 alkaen jokainen paikalle tullut haastatellaan ja syynätään.
Jos kaikki menee suunnitellusti eli hyvin, tulen saamaan palvelukseenastumismääräyksen suoraan käteen 30.5.2012!
Ps. Onnittelut kaikille niille leideille, jotka tällä viikolla saivat omat kirjeensä ja pääsivät toivottavasti mieluisaan palveluspaikkaan/erään! :-)
Pps. Edustavasti naisten valintatilaisuudessa!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)