"Seuraavaksi seuraa seuraavaa..."

TJ kirjoitushetkellä 203.

Päivää! Kuten huomata saattaa, viimeisimmästä selonteosta (joka oli varsin harvasanainen ja kuiva) on jo aikaa, mutta Aliupseerikoulussa onkin pitänyt kiirettä. Tästä huolimatta ollaan taas palattu langoille. En ole varsinaisesti ehtinyt kirjoittamaan ajastani Aliupseerikoulussa, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan.

Aliupseerikurssin alkaessa pakkasta oli reilusti alle 20 pakkasasteen, mutta tällä hetkellä tilanne on aivan päinvastainen lämpötilan liihotellessa hellerajan tuntumassa. Johtuu joko kesästä tai sitten ei, mutta Pääkasarmi ei enää tunnu 'haisevan' samalla tavalla kuin talvella ja tunkkaisuuskin on jollain tapaa kadonnut - tai sitten mokomaan on vain tottunut. Muistan kuinka AUK:n ensimmäisen 1,5 kuukauden aikana koppasin ensimmäiseksi keuhkoputkentulehduksen, sitten flunssan ja siinä sivussa kärsin täysiaikaisesta tukkoisuudesta ja yskästä, joka voimistui Pääkasarmilla oltaessa. Virallisen tiedon mukaan rakennuksessa on vain huono sisäilma. Toisaalta positiivista on, ettei jalkoihini ole ilmestynyt vieläkään rakkuloita tai muita hankaumia, vaikka olenkin ehtinyt loukkaamaan ensin polven (joka ylitaittui) ja myöhemmin nilkan (esteradalla). Ei ole kuolemanvakavaa, mutta näinkin on ehtinyt käymään.

No mitä Aliupseerikoulun arkeen kuului erityisesti aliupseerikurssin ensimmäisen osan aikana? Kaikenlaista. Oppitunteja oli paljon, jotkut unettavia ja jotkut taas oikein mielenkiintoista. Kyllä, olen toisinaan 'pilkkinyt' aika pahastikin ensiksi mainituilla, mutta onneksi joku yleensä on ehtinyt tökätä kylkeen ennen kuin oppitunnin pitäjä on huomannut. Riippuu tosin oppitunnin pitäjästä, mitä oppilaiden pilkkimisen havaitsemisesta on seurannut... Joskus ei mitään ja toisinaan jotain aivan muuta. Oppituntien sisältö käsitteli yleensä johtajuutta, vastuuta, turvallisuuspolitiikkaa tai aselajia. Joskus myös sotilaspastori tai muu spesiaali henkilö saattoi piipahtaa pitämässä spiikin.

Kurssin ensimmäinen osa oli pyhitetty viestiaselajin perusvempaimille, kuten radiolle ja sanomalaitteelle, joiden osaaminen testattiin myös viestialiupseerin tutkinnon käytännön kokeissa. Koska kyseessä olivat melko perustason asiat, kaikki pääsivät niin teorian kuin käytännönkin kokeista ennemmin tai myöhemmin läpi. Omalle linjalleni tämä perusviestilaitteden läpikäyminen oli lähinnä pakkopullaa, jonka toistamista oli vain siedettävä kurssin ensimmäisen osan päättymiseen asti. Meikäläisten aselaji on periaatteessa viesti, mutta oikeastaan sen jalostuneempi muoto asentajakoulutushaaran myötä. Jos muuten menette normiviestiin, hajotkaa sanomalaitteen kelloon. Hyi.

Kaiken viesti- ja johtajakoulutuksen ohessa on myös päästy vähän ampumaankin ja hiomaan taistelijan perustaitoja. Liikuntakoulutusta on eri lajien parissa ollut viikoittain ja aamulenkki kaksi tai kolme kertaa viikossa riippuen kyseisen viikon muusta ohjelmasta. Tukkoisena - etenkin keuhkoputkentulehduksessa - juoksentelu on muuten murhaa, voin kertoa. Aliupseerikurssin ensimmäistä osaa ehdittiin "kärsiä" se pakolliset seitsemän viikkoa, kunnes perjantaina 19.4.2013...

AUK 2 alkoi. 

Tämän myötä meille tietojärjestelmäasentajille lätkäistiin kuninkaalliset asentajamerkit [sic!] maastopuvun hihoihin. (Muut linjat "saivat" viestin keltavioletit.) RUK alkoi myös, mutta koska en mennyt sinne, siitä ei itselläni ole mitään sanottavana.

Tästä seurasi seuraavaa: Aliupseerikoulun kolmen linjan koulutus eriytyi aselajikoulutuksen osalta. Aiemmin kaikki linjat olivat käyneet tismalleen samoja viestiaselajin asioita läpi, mutta nyt oli toisin. Mainittakoon heti alkuun, että koska asentajalinja ei satu olemaan "se ramboin ryynäyslinja", ns. linjavihaa meitä tulevia TJAS-AU:ita kohtaan on esiintynyt. Tässä kohtaa kuitenkin todettakoon, että kaikki linjallemme tulleet ovat tulleet sinne vapaaehtoisesti pääsykokeen kautta, joten kaikenlainen ininä ja muu avautuminen linjavalinnan suhteen tuomittakoon turhaksi ja aiheettomaksi, koska linjalle sai pyrkiä kuka tahansa.

Yhdeksänviikkoisen AUK 2:n alettua linjakohtaista aselajikoulutusta on ollut onneksi varsin paljon. Koko kurssin yhteisiä oppitunteja ja liikuntakoulutusta (tasoryhmittäin) on silti edelleen. Parhainta tästä kaikesta ovat kuitenkin TJAS:n omat aselajioppitunnit. Erikoisaliupseerikurssin statuksesta ja koulutushaaran salaisesta luonteesta johtuen varsinaista informaatiota on hankala antaa sortumatta kertomaan jotain mitä ei saisi, mutta jos TJAS:n haluaa tiivistää lyhyesti, se tiivistyisi jotenkin näin: kaapelit + liittimet + kuidut = TJAS-AU.

Itsehän voin puolueellisesta näkökulmastani katsottuna suositella linjaa kaikille tietoliikennetekniikasta ja yleisesti tekniikasta kiinnostuneille - ette tule katumaan. TJAS-AU:t saavat muun muassa koulutusta jota muut varusmiehet missään muualla Puolustusvoimissa eivät saa, asentajan paperit sekä puolen vuoden työtodistuksen. Linjalla on hyvä henki ja hommat hoidetaan kunnolla, koska kiinnostus ja innostus ovat korkealla oppilaiden valikoituneisuudesta johtuen. Turhaa niuhotusta ja "natsitusta" ei ole, vaikka meillä toisinaan onkin normaalia tst-koulutusta ja muuta perussotilastaitojen hiomista. Huutamisen ja muun pilkunviilauksen vähäisyydestä huolimatta TJAS ei suinkaan ole kurssin töhöin tai vetelin linja, vaan koko AUK:n pienimpänä linjana sen särmin: vähiten härväämistä, lonnimista, avautumista ja muuta perseilyä koko koulussa! :)

Aliupseerikoulun aikana kaikki osallistuivat majohajoon sekä JTH1- ja JTH2-harjoituksiin, jotka olivat samat kaikille. Kyseiset harjoitukset pidettiin vielä hyvin talvisissa ja pakastavissa tunnelmissa kaapelin rakentamisen ja muun peruskauran merkeissä, kunnes niiden jälkeen kesä alkoi tehdä tuloaan. Asentajien JTH3 oli sitten täysin oman koulutushaaran mukainen sillä välin kun muut linjat härväsivät kontteineen ja mastoineen metsässä, mutta siitä ei tietyistä syistä ole enempää kerrottavaa. Luvassa on jokaisella linjalla vielä JTH4- ja JTH5-harjoitukset ennen kuin kurssi lopulta päättyy. Kurssin päättymiseen on tänään itse asiassa tasan kolme viikkoa, vaikka kurssijuhla- ja ylentämispäivä onkin jo 17. kesäkuuta.

Nonnih. Kaiken kaikkiaan alkaa olemaan niin, että aika on kulunut kuin siivillä ja AUK alkaa olemaan todellisella loppusuoralla, kun satasetkin paukkuvat kohta jo toisen kerran. Koska olen asentaja, tulen kurssin päättyessä saamaan komennuksen jonnekin päin Suomea - mihin, en tiedä vielä. Asia selvinnee vähän ennen kurssin loppua.

Olen inhonnut hyvin harvoja asioita tähänastisen palvelukseni aikana. Niitä kuitenkin on ollut ja ehdottomin niistä on oppilasjohtajana toimiminen. On rasittavaa paimentaa saman sotilasarvon omaavia, enkä oikeasti ole oppinut siitä muuta kuin että naisena äänesi ei kanna yhtä paljon kuin muiden ääni, joten joudut tekemään enemmän töitä asian tuomiseksi julki. Joo-o. Tai sitten olen vain missannut jonkin tärkeän pointin tällä oppimisen saralla. Alokkaat ja alikersantit -asetelmassa johtajan asema on ehdottomampi kuin oppilaat ja oppilas -tilanteessa. Firmassa tuppaavat asiat useimmiten (vaikka poikkeuksiakin on) menemään siten, että korkeampiarvoisemman sana on ehdottomampi kuin samanarvoisen alemmasta puhumattakaan. Just gotta deal with it. Toisaalta tästä oli erinomaista hyötyä erään kerran kun kersantti kielsi käymästä varusvaihdossa yliluutnantin antaessa oikopäätä luvan. B-)

 

Toinen - eräällä tapaa oppilasjohtamiseen linkittyvä - asia, joka on ärsyttänyt, on ollut ns. "osa-aikaperseily". Esimerkkitilanne: joku joka hallitsee joukon johtamisen hyvin ja on suunnilleen muutenkin hyvin noheva, saattaa käyttäytyä kuin kiukutteleva mukula joutuessaan jonkun muun oppilaan johdettavaksi. Dafuq? Hyvä johtaja on myös hyvä alainen, iskostettiin muistaakseni kurssin alussa, mutta siitäkin huolimatta muiden oppilaiden johdettavaksi "joutuminen" on olevinaan liian iso pala joillekin. Onneksi AUK on loppusuoralla.

Diabeteksesta. Ei mitään huomautettavaa, sitä tuskin edes huomaa ja sokeritasapaino on ollut oikein hyvä. Tammikuun lopulla pitkäaikainen oli 6,7 ja huhtikuun lopulle tultaessa 7,4. Nousu ei ole suuri ja on ymmärrettävissä sillä, että tammikuun tulos on palveluksen alusta ja huhtikuun tulos ajalta jolloin palvelus on jo edennyt enemmän. Pieni nousu on normaalia ja huolestua pitää vasta siinä kohtaa kun pitkäaikainen hätyyttelee kymmentä.

Jes. Tällä erää ei muuta. Palailen taas juhannuksen tienoilla toivottavasti kahden auran kera. Kertoisin muuten päivän Pokémonin, mutta en voinut tarkistaa sitä, kun joku oli lipastanut päivystäjän pöydällä sijainneen Pokémon-julisteen. :(

Mut kattellaan!

Ps. Muken kahvi on kuulemma nykyään Juhla Mokkaa. OMG!

Tosi kuiva päivitys

TJ kirjoitushetkellä 242.

Palvelukseenastumisesta on kulunut nyt yli sata päivää ja aliupseerikurssin ensimmäinen osakin on päättynyt. Jotkut lähtivät Reserviupseerikouluun, jotkut erikois-AU-kursseille ja jotkut, kuten minä, jäivät Riihimäelle.

Tähänastisen armeija-aikani aikana olen ollut räkätaudissa, mahataudissa ja keuhkoputkentulehduksessa, jonka lisäksi oikeassa korvassa on ollut korvatulehdus ja oikean polven limapussikin on ehtinyt tulehtua. Nyt tuntuu että oikeassa korvassa olisi häslinki päällä ja kurkkukin on tukossa, mutta toivottavasti ne tuosta laantuvat. Riihimäen varuskunnan kasarmeilla on kuulemma VAIN huono sisäilma...

Palvelus jatkuu. Kattellaan!

P-kauden lopulta aliupseerikurssille #188

TJ kirjoitushetkellä 270.

P-kauden viimeinen viikko kului omalta osaltani - tatatataa - flunssan ja lievän mahataudin merkeissä toisen korva korvatulehdusta unohtamatta. Näistä johtuen en päässyt osallistumaan rykmentin taisteluampumaharjoitukseen, vaan jouduin jäämään kasarmille tekemään suunnilleen ei yhtään mitään 4 x VPO:n ja 1 x VMTL:n kanssa. Se siitä sitten, eikä mitään tapahtunut ennen perjantaita. Perjantaina nimittäin koitti Aliupseerikouluun muutto, mikä käytännössä tarkoitti kaiken omaan haltuun uskotun valtion materiaalin rahtaamista pikkuisesta Esikuntakomppanista suureen ja mahtavaan 100-vuotiaaseen 1. Viestikomppanian rakennukseen, jossa Aliupseerikoulu sijaitsee. Siellä sitten toiseen kerrokseen ja käytävän päätyyn naisten tupaan. Kenenkään ei raportoida kuukahtaneen muutto-operaation aikana.

VLV:n jälkeen se sitten oikeasti alkoi - nimittäin AUK. Ensivaikutelma ei ollut mitenkään shokeeraava, vaikka meitä olikin erinäisillä AUK:uun liittyviin asioilla peloteltu. AUK:ssa vallitseva 'kulttuuri' ja 'toimintasäännöt' tietysti poikkeavat joiltakin osin aiempaan totutusta, mutteivät mitenkään merkittävästi. AUK:uun saapuneilla komennusmiehillä on tietenkin saattanut olla enemmän opettelemista 'talon tapojen' suhteen.

ESVP:n AUK:ssa on kolme linjaa. Siirtojärjestelmälinja (SJ) on kaikista suurin jakautuen vielä kahteen eri linjaan itsensä sisällä ja Komentopaikkalinja (KMNTOP) melkein yhtä iso. Olen itse Tietojärjestelmäasentajalinjalla (TJAS), joka on tällä hetkellä ylivoimaisesti piskuisin linja 20-päisellä miehistöllään sisältäen erikois-AUK:ihin huhtikuussa lähtevät. Huhtikussa linjamme kutistuukin noin 15 taistelijaan, mutta minkäs teet; ainakin linjan henki on AUK:n paras (vaikka itse sanonkin). Naisten tupa käsittää kolme aliupseerioppilasta, joista yhden on tarkoitus lähteä myöhemmin AUK II:lle Lahteen.

AUK:ssa pääsee nauttimaan varsin paljon erilaisista oppitunneista, joilla on toisinaan vaihtelevan vaikeaa pysyä hereillä. Armeijassa toki on koko ajan enemmän ja vähemmän fyysistä toimintaa, mutta epäilen vahvasti että homeisilla ja surkean sisäilman omaavilla kasarmirakennuksilla on harvinaisen iso rooli tokkuraisuuden aiheuttamisessa, josta johtuen torkahtelusta syyllistäminen tuntuu välillä tarpeettomalta, vaikka oppilaat tekisivätkin kaikkensa pysyäkseen hereillä. Koulutöitä ja muistettavaa on huomattavan paljon enemmän kuin P-kaudella ja itsenäisempää otetta asioihin vaaditaan, mikä on mielestäni vain positiivista aikaisempaan verrattuna.

Tähän mennessä meillä on ollut vasta yksi yön yli -harjoitus, joka meni mukavasti niin sään kuin muidenkin olosuhteiden puolesta. Lisäksi on ehditty osallistumaan viestiaselajin ja rykmentin vuosipäivään ja veteraanikeräykseen. Ensimmäinen viikonloppu AUK:n alkamisesta oli kaikilla kiinni, kun suoritettiin sotilasliikunnan tason I -valmentajatutkinto. Toisena viikonloppuna oli normaali VLV ja nyt kolmantenakin perjantain HL-päivän polttamisesta (hmmmmmmm) huolimatta.

Olen ollut AUK:ssa nyt kolme viikkoa ja koko sen ajan kärsinyt isommasta tai pienemmästä flunssanpoikasesta sekä vaihtelevasta päänsärystä. Tällä hetkellä vuorossa on keuhkoputkentulehdus, jonka toivon laantuvan ennen pian alkavaa JTH1-harjoitusta. Kyseessä kuitenkin on yksi tärkeimmistä harjoituksista, eikä tekisi mieli olla siitä ainakaan pois. Lievästä sairastelusta huolimatta kaikki on mennyt tähän mennessä oikein hyvin ja diabeteskin on pysynyt ruodussa.

Maasto-olosuhteissa ja lumipuku päällä insuliinin pistäminen on edelleenkin eräänlaista taidetta, mutta olen silti sujuvasti löytänyt sopivan kohdan hoitaa pistäminen pois alta. Olen huomannut insuliinin osalta sen, että armeijassa ateriainsuliinin tarve on omalla kohdallani kohonnut, kun taas pitkävaikutteisen insuliinin tarve on pudonnut pari pykälää. Joudun pyytämään uutta reseptiä seuraavalla lääkärikäynnillä huhtikuun lopulla, koska tämän hetken kolmen kuukauden annos ei riitä kuin vajaaksi 2,5 kuukaudeksi (eikä apteekista anneta kerralla kuin kolmen kuukauden annos).

AUK:a on tänään jäljellä 13 (3+9) viikkoa, jonka jälkeen sijoitukseni asentajana on vielä avoin. Olen allekirjoittanut turvallisuusselvitys- ja vaitiolovakuutuspaperit, jonka vuoksi en voi kertoa oman koulutushaarani tai myöhempien tehtävieni sisällöistä oikeastaan mitään. Silti pyrin kertomaan yleisistä kuulumisistani jatkossakin.

Kattellaan! 

Ps. Ei vissiin feilata AU-kurssin #188 oppilaskunnan puheenjohtajana.

Pps. Mukessa on ollut jo kolme kertaa keksejä.  

Jo joutui armas aika

TJ kirjoitushetkellä maagiset 300.

Ensimmäiset sataset paukkuvat, huh huh! Torstaina 21.2. alkoi asevelvollisuus ja perjantaina koitti jo jonkin aikaa jännätty "haaveet kaatuu -päivä". Asevelvollisuuden alkamisen vuoksi naiset joutuivat allekirjoittamaan muodollisen lomakkeen, jossa ymmärtävät olevansa saman asevelvollisuuslain alaisia kuin miehet - toinen vaihtoehto allekirjoittamisen sijasta oli lähteä kotiin, mutta kukaan ei lähtenyt.

Tämä viikko on kulunut lähinnä täyteohjelman merkeissä, koska niin sanottu "jämäjoukkueemme" kattaa Esikuntakomppanian kaikki ne taistelijat, jotka eivät ole sotilaspoliiseja tai Lahteen lähteneitä kuskeja. Toisaalta pääsimme kertaamaan aseotteita kunnolla ja suunnistuksen alkeetkin on jo vedetty läpi.

Perjantaina, eli "haaveet kaatuu -päivänä", julkistettiin AUK:uun lähtijöiden nimet, tai lähinnä asianosaisille tultiin kertomaan samana päivänä olevasta AUK:n esittelytilaisuudesta, jossa puhuttiin yleisesti AUK:sta ja täytettiin lomake omilla tiedoilla ja linjatoiveella. Omaksi suureksi hämmästyksekseni minulle tultiin kertomaan että olin päässyt pääsykokeen kautta tietojärjestelmälinjalle yhtenä 17 valitusta koko valtakunnassa.

Tietojärjestelmälinjalle pääseminen tarkoittaa sitä, että käyn ensin normaalisti AUK1:n ja sen jälkeen TJAS:n AUK2:n sekä siihen päälle viisiviikkoisen asentajien lisäkoulutuksen. TJAS kouluttaa asentaja-aliupseereita koko Puolustusvoimien tietoliikenteen huoltotarpeita silmällä pitäen, joten loppupalvelusaikani ja -paikkani on tällä hetkellä hämärän peitossa - saatan puolen vuoden päästä löytää itseni aivan toiselta puolelta Suomea, jos niin on käydäkseen.

Olen joka tapauksessa iloinen AUK:uun pääsystäni etenkin kun tulin armeijaan täyttä 11,5 kuukauden palvelusaikaa ja johtajakoulutusta silmällä pitäen. RUK:a en ole koskaan vakavasti edes ajatellut, vaikka tiettyjen tahojen mielestä se on ainoa järkevä ja kunnioitettava päämäärä varusmiespalveluksessa olevalle. Olen tällä hetkellä kuitenkin sitä mieltä, että koska pääsin TJAS:lle, aion sinne myös jäädä - tuleehan tästä saapumiserästä vain 17 asentaja-aliupseeria koko Suomea varten, ja RUK:uun lähtevä saisi vain yleisen viestikoulutuksen ja palaisi oikopäätä takaisin Riihimäelle. Jääköön salmiakkijahti siitä kiinnostuneille. Minä en ainakaan tullut armeijaan vain mahdollisimman korkean sotilasarvon takia.

Ensi viikolla on P-kauden viimeinen viikko, joka kulunee mukavasti pataljoonan ampumaleirillä aikavälillä tiistai-torstai. Perjantaina koittanee muutto Aliupseerikouluun ja aivan toiseen rakennukseen kuin tähän mennessä on totuttu asustelemaan... Sen näkee sitten. Sokeritasapainoni on pysynyt tähän päivään tultaessa ihan hyvänä ja olen nostanut pitkäaikaisinsuliinin määrän takaisin normaaliin, koska kehoni on mitä ilmeisimmin tottunut päivittäiseen runsaaseen kävelyyn ja muuhun rasitukseen. Olen muuten huomannut, että insuliinin pistäminen lämpimästi pukeutuneena ja lumipuku päällä on toisinaan suoranaista taidetta. Onneksi kohta on kesä, heh...

Kattellaan!